Torstaina päästiin vihdoin Jokelaan tokoilemaan. Ilma oli kylmä!
Tarkoituksena oli ottaa Nitrolle luoksepäästävyyttä, se kun on alkanut väistämään. Tytin kanssa alkoi sujua ihan ok myös ilman namia. Samppa oli haasteellinen ja koira nousi pari kertaa mun eteen seisomaan. Namppaa syötellessä pysyi kuitenkin lopulta paikallaan. Katrin ja Katjan kanssa meni ihan ok. Tämä on siis ihan selkeästi vain treenaamisesta kiinni ja mitä Tytin kanssa juteltiin, Nipa ei todellakaan ole mikään "töissä ja muutenkin elämässä rakastan kaikkia" -koira. Eikä sen tarvitsekaan olla. Se on mamman poika, hah :)
Seuraamista tehtiin myös, paikka hyvä, samoin vire. Samppa tosin huomautti mun onnettomasta palkkaamisesta ja siitä, että kun huomaan, että kehä alkaa loppumaan alan itse himmaamaan ja koirakin muuttuu epävarmaksi.
maahan-seiso-istu vaihtoja peruuttamalla, nämä ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti