Eetu

APRILMIST MOULIN ROUGE

Eetu, Emppu, Embesteri, Eemeli, Maisteri.. Rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Maisteri oli herrasmies, joka kulki aussieiden rinnalla lenkillä kuin lenkillä ja säässä kuin säässä. Eetua ei vesisateet ja lumipyryt haittanneet, edes talvella sitä ei palellut, vaan maisteri mennä viipotti hangessa hyppien. 

Eetu oli meidän perheen ehdoton maskotti, persoona joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Eetusta olisi saanut mainion agilitykoiran, jos vain ohjaajalla olisi rahkeet riittäneet, sillä tämä jannu meni radalla ja kovaa! Kuinka vaikeaa mini kokoisen koiran ohjaaminen oikeasti on? Todella vaikeaa. Mutta Maisteria se ei haittannut, se tykkäsi välillä käydä hömpöttelemässä agilityradalla nakkien perässä, lisäksi tämä seurakoira oli oikein mainio jäljestäjä.

Eetu oli ehdoton persoona, jos sitä ei huvittanut, niin sitä ei todellakaan huvittanut. Aamuisin piti saada herätä rauhassa ja venytellä, ei ole kerta eikä kaksi kun olen huudellut Eetua eteisestä lenkille ja sitten mennyt pukemaan makaavalle koiralle valjaat päälle.. Eetu osasi paljon kaikenlaista, mutta aina ei jaksanut totella, edes nakki ei välttämättä näissä tilanteissa auttanut. Maisteri on elänyt elämänsä isompien koirien kanssa: kavereista löytyi Irlanninsusikoira, saksanpaimenkoira, pyreneittenkoira, australianpaimenkoiria, you name it. Ehkäpä juuri siksi Eetu luuleekin olevansa hieman isompi koira ja siksi sen ego on Eiffel tornin kokoinen. Maisteri muuti vanhemmilleni maalle viettämään ansaittuja eläkepäiviä vajaa 10 vuotiaana.  

On koiria. Ja on koiria, jotka painat tassunjälkensä niin syvälle ihmisten sydämiin, että tiedät jo niiden eläessä, ettei se sieltä tule koskaan poistumaan. Sellainen Maisteri oli. Se vaan rakasti ja sitä rakastettiin. Vanha herra, Maisteri, Viskin ystävä. Persoona potenssiin tuhat. 

Eetu Maisteri, olit ja olet rakas. 

Kiitos kaikesta 2005-2016.

Maisterin Gradun tarkastaja,

Petra 5/2016