sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mieli lepää

Kirjoittaminen on jäänyt, mutta kyllä me treenattu on. Säännöllisesti hallilla, joko aamuvuorossa klo.06 tai iltavuorossa klo.22. Eilen juuri illalla hallilla ollessani mietin, miten mun "sielu lepää" treenatessa. Olin yksin illalla hallilla kolmen koiran kanssa, sai tehdä rauhassa juttuja, koirat oli aivan into piukeina. Oltiin heitetty parin tunnin lenkki pimeässä ennen hallille menoa. Treenien jälkeen katsoin koiria ja niiden silmissä loisti edelleen innokkuus, hyvä olo ja sellainen tietty arvostus, kiitos, että ollaan taas tehty. Tiedättehän sen koiran katseen?



Olen hieman jo miettinyt mitä ensi vuonna. Pääasiassa tavoitteet laitetaan Nitron harteille, mutta palataan niihin sitten ensi vuoden puolella. Nitron VOI on tällä hetkellä liian hajalla kokeeseen asti. En aio lähteä vain kokeilemaan. Kyllä ne palaset varmaan hiljalleen loksahtaa paikalleen. Virtaa on tällä hetkellä liikaa, hallinnan kautta se kuriin. Lisäksi mun omaan hätäiseen ohjaamiseen pitää saada joku roti. Eilisissä treeneissä, oli jo hieman sellaista rauhoittumista ja zen-oloa havaittavissa. Katsotaan.

Diili on opetellut palasia eri liikkeistä, aletaan hiljalleen yhdistelemään niitä. Missään nimessä se ei ole vielä niin taitava kun sen sisarukset tuntuvat olevan, varsinkin Mikro. Ehkä me sitten vedetään jossain vaiheessa takavasemmalta ohi, tiedä häntä ;) Pientä uhmailua misukassa on alkanut olemaan, luonnetta löytyy. Jotenkin erilainen se on verrattuna tähän muuhun laumaan, en vaan jotenkaan tiedä mikä se joku on.

Pommi on löytänyt jotenkin aivan uuden vaihteen treeneissä. Virtaa ja intoa sillä on, joka tosin valitettavasti purkautuu aluksi piippauksena. Olen kuitenkin näistä huomauttanut, katotaan nyt jos sen kanssa alkaisi vaikka kisaamaan. Pommin kanssa on jotenkin niin jännä tehdä asioista, välillä mietin miten se osaa tiettyjä asioita. Se on myös hyvä tarjoamaan asioita, ja leikkii aina täysillä.

Kaiken kaikkiaan tämä koiravuosi on ollut taas vuoristorataa, mutta kyydissä on ollut ihan mukana olla :) Välillä mietin, miten tästä koirien kanssa olemisesta ja tekemistä on tehty sellaista kun se nykyään on, kaikkea analysoidaan koko ajan. Huomaan miettiväni monia juttuja esimerkiksi Diilin kohdalla. Kun Didi makaa keskellä lattiaa jalat kattoa kohden puolitoista vuotiaan tytön kanssa, mietin vain miten tuo pieni pentu nyt jo luottaa ihmiseen noin. Kun Diili leikkii leluilla se vetää apinan raivolla ja murisee mulle kun leikin sen kanssa. Kun se leikkii tytön kanssa, se pitää löysemmin lelusta kiinni antaa tytön voittaa. Mistä se voi tietää, että lapsen kanssa otetaan rennommin, kun se on itsekin vielä ihan lapsi? Diili ei hypi lasta päin, se ei juokse sitä kohden. Onko tuo koira todellakin niin fiksu? Osaako se jo nyt "eritellä" millainen kukin ihminen on?

Moni muukin koiraharrastaja varmasti analysoi "koko ajan" koiriensa tekemistä, olemista, käytöstä. On mielenkiintoista seurata mitä esimerkiksi meidän lauman (kun kyllähän neljä koiraa on jo lauma...) mikäkin koira tietyssä tilanteessa tekee, miten ne reagoi ääniin, lapsiin, erilaisiin tilanteisiin jne. Sitten taas toisaalta, mitä ihminen on itse vahvistanut tiedostamattaa, mikä on koiran omaa reagointia. 

En tiedä, tätä voisi pohtia monen sivun verran. Moni sanoo usein kun kuulee meidän koiramäärän ja tietää pienestä lapsesta, että miten me oikein jaksetaan. Ei tää ole jaksamisesta kiinni, kyllähän tämä pientä sirkusta välillä on, mutta tirehtöörinä on ihan hauska hyöriä :) Normaalit rutiinit, tietty arvojärjestys kotona. Väitän kuitenkin, että nuo meidän nelijalkaiset ovat ihan onnellista porukkaa.