Viikonlopun treenihuumaa

Launatai-ilta ja sunnuntai aamu ovat osoittautuneet hyviksi treenipäiviksi, jos haluaa treenata kentillä / maastossa häiriöttä. Launtaina polkaisin koirille jäljet Hakkilaan.

Diilin jälki oli  askelta pitkä, jokaisella askeleella nami, kolme kulmaa. Alkuun ihan järkyttävä höyry päällä. Vein koiran Nitron jäljen ohitse ja koira veti sinne aivan hulluna. Nitron jäljellä ei ole nameja ollenkaan, eli ehkä pikkumimmillä on jotain käryä siitä, mitä pitäisi tehdä. Alussa siis järkyttävä höyry päällä, jarrutin liinasta, jotta söisi jokaisella askeleella olevan namin. Jäljestää kyllä, mutta jättää nameja syömättä, niin kiire loppuun. Voisi varmaan alkaa tekemään tyhjiäkin väliin tälle tytölle. Hah, ja tämä likka jäljestää häntä heiluen, niin liikkis.

Pommin jälkeä tehdessä meni laskut sekaisin, itse pääsin johonkin  360 askeleeseen. Nameja siellä täällä. Lähti jäljelle hapuillen, eksyi muutaman kerran, mutta teki töitä ihan kivasti. Alkoi olla jo hämärää, joten en itsekään välillä tiennyt missä jälki menee. Onneksi olin sentään merkannut kepit, kaikki löytyi kuitenkin.

Nitron jäljen aikaan oli jo pimeään. Lähti janalle kivasti, mutta taas sitä haluilua jäljelle lähtemisessä. En vaan ehkä osaa opettaa :( Ilmaisi kaikki kepit, osan alla oli purkki, osan ei. Sen mitä pimeässä pääsin tihrustamaan, jäljesti hyvin. Ilmaisut vinot, mutta jokaisen maahanmenon jälkeen katsoi taakse ilmeellä "mamma mä löysin, kato mitä mä löysin, olinko vähän pätevä, hä". <3 Jäljen jälkeen vetoleikkiä, oli aivan liekeissä. 

Pommi ja Nitro hakivat metsästä muutaman esineen. Nitron esineet (pallo ja nahkainen vyö) olivat tooosi lähellä. Ei siltikään meinannut niitä nostaa, oli kyllä kohdilla. En auttanut ollenkaan, ja toi esineet. Roiskaisi rumasti eteen ja halusi leikkiä niillä. No ainakin toi... Pommille pala kakkua. 

Jäljeltä ajeltiin sitten hallille treenaamaan, muita treenaajia tasan 0.

Nitro aloitti. Pieni pätkiä seuraamista, namittelin oikeaa paikkaa. Istumiset ensin epävarmoja, peilin edessä pääsin kuitenkin palkkaamaan ja naksuttamaan hyvin kun koira teki oikein. Häntä heilui, oli into piukeena <3 Noudot tosi kivat, paitsi metskulle lähti haukahtaen. Näihin pitää puuttua, nouto sinällään ok. Hyppynoudossa kapula lähti todella vinoon, koira kuitenkin hyppäsi mennessä ja tullessa hienosti. Vinoon heittoja ei olla oikein treenattu, ja teki silti oikein. Hyvä hyvä. Luoksetulon ensimmäinen pysäytys valui (taas), toinen pysäytys ja eteentulo erinomaisia. Loppuun vielä istumisia, oli hyviä!

Diidii teki perusasentoja, pätkiä seuraamista, sekä hissinä maahan-istu-seiso vaihtoja. Ei aluksi oikein keskittynyt muuhun kuin kentälle viljeltyihin nameihin. En päästänyt rallattelemaan, vaan vaadin kontaksia. Oli ihan fiiliksissä. Kaveri olis tietty ollu kiva luoksetulon treenaukseen. Paikallaoloa istumassa ja maassa treenattiin myös. Ei se vielä oikein malta, säheltää vain.

Pommi lämmitteli seuraamisella, luoksetulolla ja noudoilla lihaksiaan, sillä olin päättänyt tehdä sen kanssa hieman aksaa, piiiiitkästä aikaan. Ihan vaan hömpöttelyä. No, koirahan näytti sitten olevan muulla kuin hömpöttelytuulella. Ensin jätti ensimmäisen keppivälin pujottelematta, skarppasi sitten kuitenkin. Tekee kepit itsenäisesti loppuun (no jee!), ei tarvitse mua siihen vierelle juoksemaan ja ohjaamaan. Lähetin koiraa kepeille ja palkkasin pallolla kun koira oli pujotellut. Tykkäs kovasti. Sitten tehtiin radanpätkää ja suoraan sanottuna, en pysynyt koiran vauhdissa. Kuka sille on asioita opettanut?

Treenien jälkeen vielä lenkkiä pimeässä Ojangon yössä, kotona koiran kirjaimellisesti lösähtivät paikoilleen nukkumaan. Edes aamulenkille lähtiessä Didi ei olin jaksanut nousta. Oli niin uninen pieni aamulenkeillä. Reppana, rankka elämä.

Sunnuntai aamuna käytiin lenkin jälkeen tekemässä Ojangossa pientä tokon tynkää, samaa settiä kaikilla kuin eilen. 

Jälkeä, jälkeä, jälkeä 12.-18.9.2011

Nitron kanssa on tällä viikolla jäljestetty joka päivä. Jälkien pituus vaihtelee, nyt olen kuitenkin alkanut tekemään melko pitkiä jälkiä, koska

- koira on jo melko etevä

- Nitro selkeästi palkkaantuu paremmin pitkistä ja haastavista jäljistä

- kun jäljet ovat olleet vaikeita, on koira ollut selkeästi keskittyneempi, häntä pysyy jo alkaalla

- Jäljellä on tapahtunut paljon edistystä

Eli, viimeisen kuukauden aikana jäljellä on ollut nameja vain satunnaisesti. Ei siis mitenkään orjallisesti esim. 10 askeleen välein. Vauhti jäljellä on silti pysynyt hyvänä ja motivaatio on ollut korkealla. Mukaan on entistä enemmän otettu myös haastavia kulmia, sekä ojien ja polkujen ylitystä. Lisäksi ilmaisuja olen ottanut ihan vain purkeillä, joissa on kissanruokaa. Jo muutamalla toistolla poika on tajunnut, että maahan mennään esineen kohdalla. Ensi viikolla on tarkoitus ottaa jäljelle mukaan keppejä. Monia VAU! elämyksiä ollaan jäljellä koettu, toki takapakkeja varmasti tulee, mutta olen kyllä tyytyväinen Nitron tämän hetkiseen tasoon. Maastoina on ollut vaihtelevasti peltoa, metsää ja ruohikkoa. Tämän kauden aikana Nitro on ajanut 150 eri mittaista jälkeä ja 200 tällä kaudella pyritään. Suurin osa Nitron ruokailusta tulee edelleen jäljeltä tai kädestä.

Pommi on myös ollut mukana jäljellä, ei toki ole ajanut niin montaa jälkeä kuin NItro, mutta olen tehnyt sille pitkiä ja vaativia jälkiä. Lisäksi Pommilla on aina tehty myös esineruutua ja tottista kun olen odottanut jälken vanhentumista. Tottiksessa Pommille tulisi saada lisää virtaa ja intoa ja nyt olenkin nostattanut koiraa vetoleikillä ja pallolla ja tehnyt siitä suoraan liikkeitä. Pommi selkeästi palkaantuu paremmin pallolla ja patukalla kuin ruokapalkalla. 

Eteenmenot ovat jo ihan kivat, toki lisää vauhti voisi vielä olla. Koira irtoaa jo paremmin, mutta edelleen tulee niitä hetkiä kun se ei olisi ihan varma siitä kuinka pitkälle sen tulisi juosta. Tarkoittaen siis, että tällä hetkellä Pommi ei todellakaan juoksisi niin pitkälle, että kuulee maahan käskyn vaan alkaa selkeästi himmailemaan ja odottamaan käskyä tietyn matkan jälkeen. Tarvitsee siis tehdä enemmän eri mittaisia eteen menoja. Palkkana koiralla on aina ollut lelu.