Perjantai perseelleen... Ei suinkaan ;)

Perus perjantai tokotukset Vuokkoset Areenalla. Olin itse ihan hemmetin väsynyt ja mietin jo etten jaksa mennä treenaamaan. Koko viikon on tullut luettua tentteihin ja tehtyä kouluhommia. Täydellinen äiti, hyvä koiranomistaja, tunnollinen opiskelija syndrooma iski viikon aikana pariin kertaan. Perjantaina sitten kaikki väsymys pamahti päälle, lähdin kuitenkin treeneihin, sillä se on mun omaa aikaa koiran kanssa, mun tapa rentoutua ja päästä tekemään itselle tärkeää asiaa. 

Väsymys katosi kun pääsin Nitron kanssa halliin. Olin ajoissa paikalla ja kentät olivat vapaana. Ruutu ja merkki oli hienosti jätetty kentälle. Merkille lähetykset ok, meni vauhdilla. Haukahti tosin, mutta en ollut ottanut Nipalta yhtään energiaa pois ennen treenejä, käytiin vain pienellä kävelyllä ja suoraan halliin. Tiesin jo etukäteen, että virtaa on, oli ollut tylsä päivä. Meni merkille hienosti, ei saalistanut. Positiivista. 

Ruutuun käytiin laittamassa lelu (Tytti huom, keskelle taakse!). Lähti oikeasti ja lujaa. Riekkui pallon kanssa paljon, vaikka pallo oli Pommin. En tiedä mihin Nipan narupallo on joutunut, jäikö vahingossa keskiviikkona hakumetsään? Oli ihan super.

Peilin edessä tehtiin seuraamista ja asennonvaihtoja. Helpompaa mulle, kun ei tarvitse tuijottaa koiraa onko se suorassa. Oli se :) Ja kuten Tytin kanssa puhuttiin, jos koira on hieman kasassa, se on kasassa. Huono ryhti ;)

Jäävissä tehtiin asennossa pysymistä. Maassa oli ja istuminen häiriön alaisena oli "suht helppo", mutta seisomisen kanssa oli vaikeuksia. Jää hyvin top käskyllä seisomaan, Caritan tekemä häiriö narupallolla oli hieman liian vaikeaa. Pahinta Nipan mielestä oli juuri se, että oma narupallo oli hukassa ja Caritalla sellainen on. Näitä siis reenaamaan lisää, seisomista häiriössä. Lisäksi istuminen oli vaikeaa silloin kun mä hypin koiran edessä. Sivulla olon kestää hyvin, vaikka heiluttelen sivulla ja edessä narupalloa, muuta lelua tai nakin palat lentävät kuonon edestä.

Paikkamakuu tehtiin bc pennun ja perro Unan kanssa. Laitoin Nitron tarkoituksella makaamaan puomin viereen, tiesin, että se olisi sille vaikeaa. Ajateltiin Emmin kanssa ottaa perus 2 minuuttinen. Emmi kävi palkkaamassa Unaa minuutin jälkeen, Nipa nökötti paikallaan. Oli levottoman näkönen, mutta ei noussut, koska "mamma on sanonut, että tässä saatana maataan vaikka ydinpommi räjähtäis". Nitro oli paikallaan myös silloin kun Una nousi ylös ja penne meni riekkumaan niiden eteen. Nipa oli paikallaan niin kauan kun mamma tuli viereen, otti sivulle ja vapautti. Ei maannut hyvässä ryhdissä, mutta perkele makas. Se on tällä hetkellä pääasia.

Oma kehu ehkä haisee, mutta Nipa oli taas tänään yks pätevimmistä koirista tuolla. Ehkä ohjaajakin alkaa kehittyä. Kuka tietää. 0 Rähinää kenellekään, ei edes sille mustaterrierille, joka muuten oli koko ajan ohjaajalla kiinni.. Nipa oli niin liikkis sen uusien ystävien kanssa, ihana pieni bc ja perro Una. Nitriitti on ehkä hieman ihastunut Unaan ;)

Pitotreenejä tehtiin myös kun muut vain hengaili. Piti hyvin. Koira tuli käskystä luokse, istui itsenäisesti eteen. Piti, vaikka heiluttelin ja taputtelin kapulaa.

Ihana Nitro <3 Kuinka monta kertaa olen sanonut, että tuli melkein kyynel silmään treeneissä? Ja kuinka monta kertaa olen sanonut "Vittu tota koiraa"?  Ja kuinka paljon tuo pieni harmaa on minulle harrastus rintamalla antanut? Niin paljon, että kaikki V*ttuPer*eleSaa*anat unohtuu. Kumpa ohjaaja saisi vietyä koiran niin pitkälle, kun sen rahkeet riittävät.