Tämä nyt ei ole mikään treenipostaus ja mietinkin pari kertaa kirjoitanko ollenkaan. Laitetaan nyt silti..
Tänään oli Nitron vuoro päästä mamman kanssa yksin lenkille. Pyrin siihen, että jannut pääsevät lenkkeilemään myös yksin, sillä ainakin meillä joukossa tyhmyys tiivistyy..
Oltiin kävelty jo hyvän matkaa ja itseasiassa olimme jo kotiin päin menossa. Vastaan tuli humalainen mies, joka pysäytti meidät ja kysyi miltä bussipysäkiltä pääsee "takaisin stadiin". Neuvoin pysäkin ja yritin jatkaa matkaa. Mies kuitenkin tuli lähemmäs ja halusi katsoa vaunuihin: "Minkäslainen vauva sulla täällä on?" Vastasin vain, että "pieni" ja lykkäsin vaunuja eteen päin. Mies lähestyi kuitekin ja sanoin heti "Älä koske vaunuihin". Uskoi sen, mutta seuraavaksi alkoi lähestyä Nitroa "Mikäs tää sun rekkus on?". Sanoin äijälle taas "Älä koske koiraan". Tyyppi vaan tunki lähemmäs, halus kuulemma rapsuttaa. Hetken Nitro katsoi mua, ihan kuin lupaa pyytäen ja alkoi murisemaan äijälle. Mies ilmeisesti ymmärsi yskän, perääntyi ja lähti bussipysäkille päin. Koira lopetti murinan heti.
Koin itse tilanteen hyvin epämukavana, en ehkä uhkaavana, mutta kuitenkin. En tiedä kokiko Nipa tilanteen uhkaavana, oliko se vain epävarma humalaisen käytöksestä ja vaikuttiko mun perääntyvä käytös ja erilainen äänensävy koiraan, sillä ne eivät varmasti olleet normaaleita. Mun mielestä koira varoitti äijää hyvin ja lopetti heti kun tilanne laukesi. Lisätään tähän vielä, että Nitro ei ole koskaan eikä missään tilanteessa murissut ihmiselle.
Oli jännä huomata koiran reaktio. Itseasiassa näin jälkeen päin mietittynä, kun mies lähestyi vaunuja, Nitro tuli mun viereen seisomaan, sillain poikittain eteen, lähemmäs vaunuja. Se oli valppaana koko ajan. Nitro seuras tarkasti miehen menoa kauemmaksi, itse seisoin paikalla. En tahtonut heti lähteä perään. Kun mies ei ollut enää näköetäisyydellä koira hyppäsi mun vasten ja häntä alkoi heilua. Ihana pikku Eero liukas luikku. Täyttä koiraa koko 16 kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti