Kaikenlaista on tullut tehtyä, en kyllä edes tiedä missä välissä. Ristiäisten järjestäminen ja niihin leipominen on vienyt hyvin aikaa. Jotenkin sitä vaan on päässyt treenailemaankin.
Keskiviikkona oltiin Jokelassa moikkaamassa Mailinia ja Liraa. Ja treenattiinkin vähän. Merkin paikka oli taas Nitrolla hakusessa ja merkille meno oli ihana saalisloikka.. Tätä lähetään nyt sitten korjaamaan lelun avulla, eli lelu on kauempana merkistä, jotta loikkaa ei tulisi. Vihdoinkin kun Nipalle on löytynyt pallo, jonka kanssa se tykkää reikkua :)
Seuraaminen on kuulemma ihan kivaa, ellen nyt ite ryssi sitä.. Täyskäännös harjoituksia tekee ohjaaja, ei koira. hah. Tämä ei tosin tullut yllätyksenä.
Nouto treeneihin otettiin mukaan kapulan kantoa, liikkeessä pitoa ja eteen tuloa. Kyllä tämä tästä alkaa hiljalleen iloksi muuttua epätoivon syövereistä.
Perjantaina alkoi Nitron hallikausi Vuokkoset areenalla. Treeniryhmässä oli bc pentu (about 10 viikkoa, Toberoilta, valloittava tapaus), Espanjanvesikoira ja pyreneittenpaimenkoira. Ryhmästä puuttui tällä hetkellä mustaterrieri, Nitron musta vaate. Katsotaan miten meidän ensi kerralla käy.
Hallitreeni meni ihan ok, koira ei rähissyt kertaakaan kenellekään. Paitsi isolle pahvikoiralle... Ja oli irti hihnasta, toim huom! Seuraamista oli kiva tehdä peilin edessä, eikä se jätättänyt. Täyskäännökset ohjaajalla parempia :)
Sivulla ollessa koira kuulemma on hieman kasassa, tähän ei ole kukaan koskaan puuttunut. Ja istuu hirveän väljästi, siis että koira saisi olla enemmän paketissa. Hmmph, tähänkään ei ole kukaan koskaan kommentoinut, enkä ole edes ajatellut koko asiaa.
Luoksepäästävyys ja kehään tulo tarkastus, Nitro ei antanut Caritan koskea itseensä, ei ottanut edes herkkuja kädestä. Piileskeli mun selän takana. Mitä ihmettä? Luoksepäästävyydessä koira meni mun taakse, paineistui selvästi Caritan läsnäolosta, en tajua. Tämän jälkeen kaikki Caritan toiminta oli Nitron mielestä epäilyttävää, se luimisteli vain mamman lähellä. Nice.
Paikkamakuu 2x2 minuuttia. Koira pysyi hyvin, oli kuitenkin kovin levoton. Pää pyöri ja olin varma, että lähtee paikalta. Viereisellä kentillä treenattiin agilityä ja tokoa. Meteli oli melkoinen. Aivan liian levotonta makaamista, tämä oli mulle henkilökohtaisesti suuri yllätys ja pettymys. Ehkä se siitä.
Ollaan myös käyty jäljestämässä. Niistä ei nyt jaksa turista, mutta laitetaan keppitreeneistä kiva kuva, jossa Nipa ylpeästi ilmaisi kepin sijasta sienen...
Paljon on taas mietittävää ja harmittaa potenssiin tuhat, että en päässyt Särkivaara leirille. Toisaalta, olihan lapselle nimikin annettava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti