No hei hei hei

Kevät katosi, tilalle tuli kesä. Ja mitä, huomaan taas, että pitäisi treenata. Ei saa olla tekosyitä. Kokeita pitäisi katsella. Ei siksi, että joku sanoo, vaan siksi, että se koiran kanssa tekeminen on vaan niin siistiä.


Saanen kuitenkin vedota kaikenlaiseen. Diili oli keväällä treenitauolla pentujen tai pennun takia. Särkivaaran Bodia ja zippistä syntyi huhtikuun lopulla. Yksi pieni, tai no, ei niin pieni pentunen säilyi hengissä. Kaunis pitkähäntäinen blue merle pentu. Ja niin Diilille tuli ikuinen Darra. Darra muutti ihanaan kotiin Riihimäelle :)

Toukokuussa olimme Noomin kanssa Turkissa lomalla, kun sain ikävän viestin puhelimeen. Maisteri the persoona on nukkunut pois. Voi rakas maisteri, toivottavasti tiesit kuinka tärkeä olit meille kaikille. Eetuhan oli persoona, joka hurmas kaikki. Maisterihan oli persoona, joka aika ajoin valloitti esim. mun facebookia. Ja moni kyseli viestein mitä Eetulle kuuluu, ei niinkään mun kuulumisia :D  Sellaisia ne toiset koirat on, ne vaan olemuksellaan hurmaavat kaikki. 

Kiitos Eetu, aivan kaikesta.

Jäljellä, koko viikonloppu jäljellä

Koirat ovat viikonlopun aikana syöneet ruokansa jäljeltä. Perjantaina iltajäljet, lauantaina ja sunnuntaina aamu- sekä iltaruoka jäljeltä.

Diili:

Perjantaina jotenkin aivan ulalla, "mikä juttu, mitä pitää tehdä, minne mennä". Taisteltiin tiemme loppuun.

Lauantaina aamujälki haparointia, ei helpottanut yhtään se, että nurmikolla oli laajalti harhajälkiä ja joku päätti tulla sosiaalistamaan vihaista koiraansa meidän lähelle ja tuijottamaan tekemisiäni. Ei voinut poistua, eikä lähteä minnekään, räyhätti vain koiraansa lyhyen matkan päästä. Iltajälki oli jo parempi, nyt häiriönä oli puussa kiinni oleva länkyttävä Nitro.

Sunnuntain aamujälki oli vaikea. En tiedä miksi. Koira pysähteli, haisteli ilmaa, kävi istumaan ja käänsi päänsä pois jäljeltä. Jälki oli n.200 askelta ja satunnaisilla askelilla juustoa Diili jätti melkein kaikki syömättä. Jäljellä oli myös purkkeja, ei oikein tiennyt mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Annoin maahan käskyn purkilla, koira tulee sivulle.. En oikein tiedä miten tässä olisi pitänyt toimia, kirjaimellisesti rämmittiin kuitenkin loppuun. Jäi huono mieli itselle, koiran palkkasin lelulla jäljen lopulla. Huomasin, että jos Diiliä kehuu jäljellä hiljaisella "hyvä" niin koira keskeyttää jäljestämisen. Ehkä luulee, että se on on vapautus jäljeltä?

Sunnuntain iltajälki meni hyvin, oikeastaan paremmin kuin hyvin. Koska itselle jäi aamujäljestä niin huono mieli ja päivän pohdin mitä teen väärin, niin tein ihan vain 150 askeleen jäljen, kolme purkkia, lopussa Cesar koiranruoka palkkana. Alkuun melkein jokaisella askeleella juustoa, ei syönyt, meni vain ohi. Nyt jo selkeästi selkeämpää, että purkilla mennään maahan. Jäljesti hyvin ja keskittyneesti, ehkä sai kuitenkin varmuutta lisää aamujäljestä kun kehuin? Purkin jälkeen jatkoi itsenäisesti jäljestämistä kun oli siirtynyt taakse. Kehuin matalalla äänellä kulmissa, ei häiriintynyt. Lopussa retuutusta räsyllä. Tykkäsi kovasti, oli jotenkin polleena :)

NITRO:

Perjantaina hieman haparointia, sama kuin Diilillä. Paljon harhoja ja jäniksen paskaa.

Lauantaina Nitron jäljestämisessä ei sinällään ollut mitään moitittavaa, lähtee hyvin jo pitkältä jäljestämään. Alku ehkä mennään liian lujaa häntä tanassa. Lauantaina jäljillä siellä täällä namppaa, ei oikein halunnut syödä, sen verran oli intoa päästä loppuun.

Sunnuntaina Hyvät perus jäljet. Selkeästi viikonlopun jäljestäminen tuonut taas muistiin mitä pitikään tehdä, saanut huomattavasti lisää varmuutta. Keppien ilmaisu edelleen takkuaa, on jotenkin epävarma, joten nyt mentiin purkeilla. Ilmaisi hyvin. Sunnuntain ensimmäisellä jäljellä oli muutaman purkin välissä ilmaistavana keppi, epäröi hieman, toinen yli meinasi mennä, peruutti (!!) kuitenkin takaisin ja jäi pönöttämään kepille. Iltajälki olikin sitten korkeamma ruohikossa, en yhtään itsekään muistanut ja tiennyt missä jälki menee aloitusta lukuunottamatta. Niin vain nousi kaikki purkit ja hyvin löysi loppuun. Eli keppien vahvistamista Nitrolle ja vaikeampia jälkiä. Sunnuntain jäljillä ei ollut yhtään namia, ei sitä edes kaipaa. Sunnuntaina Nitro oli hieno. On hieno.

Molempina päivinä alustana on ollut pitkää heinää, hyvin ylipitkää, eli välillä en kyllä tiedä itsekään missä jälki menee. Kiva viikonloppu, kivat koirat, kiva ilma. Ja kivaa kivaa kivaa... :)

Ajatuksia koiraurheilusta

Oon tässä lähiaikoina hieman katsellut ja kuulostellut (googlaillut, tarkkaillut, stalkannut toisten blogeja..) ja pohtinut tätä koiraurheilumaailmaa. Olen hirveän paljon itse miettinyt mihin lokeroon kuulun ja millainen se intohimo koiria ja niiden kanssa tekemiseen on. Ja vaikka mä olen itse viettänyt hiljaiseloa ja ollut niin sanotusti telakalla enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden, niin silti olen takapiruna saanut seurailla ja olla mukana monenlaisessa.

Koiraurheilu, kyllä mun mielestä koirien kanssa puuhaaminen on koiraurheilua, on äärimmäisen mielenkiintoista. Ja joskus tuntuu, ettei sitä oikein kukaan "ei koirien kanssa" tekevä ihminen ymmärrä, miten monta tuntia noiden elukoiden kanssa vietetään, mitä kaikkea siihen kuuluu ja ennenkaikkea miten loistavalta ja hyvältä se yhdessä tekeminen tuntuu. Ja sitten se flow, laji kuin laji, mutta kun se flow. Niin, muutamia sellaisia hetkiä itsellänikin on mielestäni ollut, vaikka ei mulla missään lajissa mitään ihmeellisiä meriittejä ole. Mut hei, I´m back in business ;)

Diilin kanssa meillä on mun mielestä hyvä suhde. Tällä hetkellä D juoksee edelleen, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut sen treenimotivaatioon. Kotona se on rauhallisempi ja enemmän omissa oloissaan, mutta lenkillä, ulkona ja treenatessa se on ollut oma itsensä. Oon paljon tässä pohtinut, mitkä ne Didin tavoitteet voisi olla. Ne ei oikeasti ole vielä selkeät.

Hakutreeneissä ollaan päästy käymään aivan säälittävän vähän. Ja jos miettii miten vähän ollaan käyty viime aikoina, voi kai olla tyytyväinen siihen, että koira on mennyt eteenpäin. Tai sitä on ainakin kehuttu ja se on selkeästi halukas tekemään sitä. Haku ei ole Diilin kanssa sellaista vääntämistä, koska sitä mä en halua, en missään lajissa. Haun osalta olenkin miettinyt viime aikoina, mikä olisi Diilille se luontainen tai paras ilmaisu. Koirahan ei hauku oikeastaan missään tilanteessa, ainakaan turhaan. Mutta jos sitä ärsyttää ja härkkii niin kyllä sieltä se haukku tulee. Toisaalta, tuleeko sieltä sellainen haukku kun mä haluan ja millainen sen pitää olla. Sitä en tiedä. 

Sitten Nitro. Nitti on ollut kovilla. Kotona juoksuinen narttu ja treenatakin pitäisi. Sen kapasiteettia, yleistä koirana olemista, jokaista askelta ja liikettä, sekä työmotivaatiota on testattu viime viikkoina aika rankalla kädellä. Joku tuntematon mulle jo treenikentällä sanoikin, että miksi mä laitan koiran sellaiseen tilaan, valintojen äärelle. Ei se mun mielestä ole valinta, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun keskittyä treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen. Juoksunarttu ei mun mielestä voi olla ylitsepääsemätön este treenaamiselle. Se ei voi olla sellainen häiriö, ettei koira voisi keskittyä, jos koiralla on riittävä motivaatio työskentelemiseen. Ja ei se tota ronttia ole treenikentällä vaivannutkaan, vaikka ihana tyttö hengaa vierellä.

Koiraurheilu on upeaa. Se on vaan niin hienoa. Joskus mietin, että miten voi olla iloinen ja onnellinen jonkun tuntemattoman puolesta. Kun se tuntematon onnistuu ja tekee hyvin. Se jos jokin on hienoa. Puhumattakaan siitä, miten upeaa se on, kun tuntee koirakon joka tekee upeasti. Se vasta hienoa on. Ensi viikonloppuna jännätään, tuttujen ja tuntemattomien puolesta. Ensi viikonloppuna hengitän koiraurheilua pitkästä aikaa paikan päällä. Niin hienoa.

Ohoi ja tuulta päin

Huhhuh, paljon on tapahtunut vuodessa. Tai no jos tarkkoja ollaan niin vajaassa vuodessa. Blogi on ollut hiljaa, monestakin syystä. On ollut henkilökohtaisia asioita, joiden vuoksi on pitänyt miettiä omaa ajankäyttöä ja elämää muutenkin uusiksi.

Nyt kuitenkin uusi paikkakunta ja hiljalleen alkaa elämäntilanne olla sellainen, että aikaa koirien treenaamiseen löytyy enemmän. Vaikka blogi on ollut hiljaa, ei se tarkoita, etteikö koiria olisi treenattu. On niitä. Tosin ilman mitään tavotteita. Olen kuitenkin huomannut itsessäni sen piirteen, että tavotteita on asetettava, muuten treenaaminen on sellaista "vähän sinne päin" -touhua.

Diili on kasvanut. Siitä on tullut iso. Kaikki 16 kiloa. Diili on, miten sen sanoisi. Valloittava persoona, se hurmaa kaikki. Treenaamisessa mulla on jonkin verran sen kanssa haasteita. Tai haasteita ja haasteita. Jokainen koira on toki erilainen, mutta Diili on sanotaanko mielenkiintoinen treenattava. Didi on persoona, se on hemmetin eläväinen tyyppi. Diili valloittaa kaikkien sydämen, se on vaan.. Niin Älytön.

Muutamia plussia listatakseni
- Se on vilkas (välillä liiankin, tämä voi toki olla miinuskin)
- Sillä on erinomainen motivaatio (mun mielestä)
- Se osaa treenin jälkeen rauhottua hyvin (ei sählää ja säpellä vaan käy maaten ja hengailee)
- Se on erittäin nopea
- Palkkautuu hyvin lelulla ja namilla

Ja sitten, muutamia pohtimiani miinuksia. Näissä siis ajattelen itseäni ohjaajana ja myös sitä mikä tuo omaan ohjaamiseeni ja kouluttamiseeni haasteita
- Diili kyseenalaistaa melkein kaiken (joo se on narttu..) verrattuna Nitroon, joka on mallia "ai sä sanot et tehdään näin, niin tehdään sit näin" (joo ei saa verrata) 
-  Se osaa säheltää ja koheltaa ja on erittäin malttamaton, joissain asioissa. Tämä toki on varmasti pitkälti koulutuskysymys
- Se on vilkas (Ja tämä on samalla plussakin, jos se osaa hyödyntää)

Diili on älytön persoona. Se oikeasti on. Niin hyvässä kuin pahassa. Mun pitää vaan oppia tuntemaan sen metkut ja opittava hyödyntämään sen äärettömän hienot harrastuskoiran ominaisuudet. Ihan oikeasti. Diili on mun kasvunpaikka myös ohjaajana, se ei nöyristele mua, mutta Diili ei myöskään aliarvioi mua. Didi on nöyrä ja selkeästi kunnioittaa ohjaajaansa, mutta huumorilla se yrittäää välillä keventää tunnelmaa. Se tekee mitä sanotaan, omalla twistillään ja siitä tulee upea harrastuskoira, kun mä vaan osaan kaivaa ne oikeat jutut esille.

Nitro on Nitro. Nykyään tuntuu äärettömän helpolta treenata sen kanssa. Vaikka se on luonteeltaan vittupää (myöntäkää nyt muutkin tämä fakta), niin jotain tossa rekussa on sellaista, mikä vetoo muhun. Olisko se sitten se, että ollaan molemmat vittumaisia tulisieluja ja loppujen lopuksi hemmetin voitontahtoisia vai mikä. Mene ja tiedä. Nitro on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon. En tiedä vaikuttaako siihen ikä vai se tosiasia, että moni juttu meidän elämässä on muuttunut, ollaan esimerkiksi vuoden sisään muutettu neljä kertaa. Kyllä. Neljä. Nipa on äärettömän tarkkaavainen ja etenkin mun tyttöä kohtaan se on jotenkin niin suojelevainen ja rakastavainen. Se saattaa hengaa iltaisin tytön sängyn vierellä ja odottaa, että hän nukahtaa. Toisinsanoen, Nipasta on tullut nössö.

Nitro on jännä koira ja selkeästi siihen vaikuttaa ei treenatut kaudet. Silloin se on levoton ja mä itsekin huomaan, että se ei ole onnellinen, jos ei saa tarpeeksi niitä harrastuskoiran perusjuttuja: liikuntaa ja treeniä. Lisäksi tälle koiralle on myös tärkeää (nykyisin, ennen se ei halunnut olla mukana, vaan oli mielummin omissa oloissaan) saada olla  mukana ihan arjen perusjutuissa. 

Nitro on mun mielestä  edelleen ihan super treenikaveri. Se antaa mulle kaikkensa. Ihan oikeasti, se tekee miten se on opetettu, mitä siltä on vaadittu. Se kyllä osaa ja paikkaakin ohjaajan virheitä toisinaan. Se on siinä jännä, että se tekee niinkuin sanotaan, vaikka tietäisi, että nyt menee väärin. Esimerkkinä: Tehtiin jotain hömppäaksaa tässä yks kerta. Mun piti laittaa koira putkeen, mutta jotenkin ajattelin jo vieressä olevaa A-estettä, joten näytin koiralle putkea ja sanoin "kiipee". Se oli jo menossa putkeen, mutta korjas sit viime metreillä putken suusta ohi ja meni A-esteelle. "Sähän V**** sanoit kiipee". Mun oli pakko palkkaa koira. Taskullisella nakkia ja pallolla. 

Olkoot kuka Nitrosta mitä mieltä tahansa, sillä se ei ole niiden koira, vaan mun, mutta on se vaan sellanen epeli. Mä oon oikeasti repinyt viis kiloa hiuksia päästäni sen takia. Ja varmaan itkeny onnesta, sekä vitutuksesta yhden merellisen verran. Mutta koirasta en luopuisi, milloinkaan, koskaan, ikinä. On se sellanen vittupää ettei toista ole. 

Näillä tunnelmilla kohti parempaa vuotta, hienompaa treenikautta. Tavotteita asetellaan tässä kunhan palaset on kohdillaan.

Oho! Ja elossa. Mitä ihmettä?

Päätin sitten skarppaa bloginkin suhteen, koska Sanikin niin teki ;)

Haha. Mistähän sitä aloittais.

Ensinnäkin meidän lauma on kutistunut puoleen. Kaksi vanhinta viettävät tällä hetkellä maalaiselämää, katsotaan jäävätkö sinne vai muuttavatko takaisin. Helpompaahan se kahden koiran kanssa on kaikilla osa-alueilla. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku koira jää aina kotiin kun toiset pääsee treenaamaan. Toisaalta poden myös huonoa omatuntoa siitä, että osa koirista on muualla. Oman elämäntilanteen vuoksi kuitenkin ainakin aluksi näin, katsotaan.

Nitron käytökseen Pommin ja Maisterin lähtö on vaikuttanut selkeästi. Sillä ei ole enää niin kiire olla joka paikassa ensimmäisenä ja koiran käytön on muutenkin hieman hmm. Se hakee paljon enemmän läheisyyttä ja on enemmän mukana "Normaalissa arjessa", Nittihän on aina ollut sellainen, että seurailee mielummin asioita hieman kauempaa.. Länkyttääähän se vielä, mutta ei niin paljon kuin ennen. Ne on Diilin kanssa aika hitsautuneita yhteen <3

Diili on Diili. Se on hauska. Juoksuja odotellaan edelleen, vaikka vuosi pamahti plakkariin. Didi on sellainen energiapommi, se on joka paikassa. Aina. Ensimmäisenä. Se sählää, säheltää ja tunkee syliin. Sen taistelutahto on selkeästi paljon "parempi" kuin ennen. Sillä on ehkä tullut ministi järjeä päähän.. Tai sitten... Noh.

Niin se vaan Tytiltä tuli kutsu Tokon sm-kisajoukkueeseen. Tänäkin vuonna edustetaan JSKK:ta Porissa Nitron kanssa. Kiitos Tytti luottamuksesta. Koko joukkue koostuu Särkivaaran koirakoista:

- Samppa ja Särkivaaran Tuskim-pa "Töpö"

- Sani ja Särkivaaran Yllin Kyllin "Kylli"

- Anne ja Särkivaaran Yleisön pyynnöstä "Noppa"

- Tytti ja Särkivaaran Älä Tyri Nyt "Mikro"

- Petra ja Särkivaaran Ydinkysymys "Nitro"

Ohhoh. Jännittää hyvällä tavalla, en ole kisannut niin pitkään aikaan. Toisaalta sormet oikeesti syyhyy päästä kehään. Odotellaan josko se Toko flow sieltä treenien kautta löytyisi. Tarvitsisi ottaa kyllä häiriötreeniä ja paljon. Mutta, niin siistii :) Nastaa nähdä kaikki kaverit ympäri Suomea!

Katsotaan jos saisi hiljalleen taas kirjattua treenejä ylös... Lupaan ja "lupaan" ;)

Treenisaastetta Nitrosta

Joulun pyhät ollaan treenattu ahkerasti, olen lomalla ja hallikorttia on kulutettu melkein joka päivä. Muutamia pointteja Nitron treeneistä. Loput koirat myöhemmin.

Nitro

Ollaan tehty paljon perusasentoja eri kulmista, asennoista jne. Tulee hyvin paikalle, oikea etutassu on siirtynyt samaan tasoon vasemman tassun kanssa ;) Ruutu on edistynyt hieman, osaa jo hakeutua itse oikeaan paikkaan kun palkkaa ei väärästä paikasta tule. Ja vihdoinkin mulle on takaraivooniskostunut Tytin sanat "Älä perkele palkkaa sitä jos se tekee sinne päin". <3 Ruutuun lähetettäessä välillä tulee haukahdun, hitto :(

Paikallamakuussa makaaminen ja paikallaan pysyminen ei ole ongelma, ongelmana on ollut vinoon jääminen --> Petra palkkaa tyylikkäästi oikealla kädellä, niin kai se koira nyt kurkottaa sinne oikean käden suuntaan. Tänään tehtiin peilin edessä näitä aamu- ja iltatreeneissä. Parempia jo. Istuminen ollut ok, pää kuulemma pyöri muutaman kerran viereiselle kentälle, kun siellä oli kovaääninen agiliitäjä :)

Tunnarissa tyyppi osasi ensin oikein mallikkaasti, sitten tapahtui se perus, alkoi tuomaan minkä kapulan nyt ensimmäisenä suuhunsa nappasi. Tein sitten siten, että kun näin, että koira on ottamassa väärää kapulaa, käskyllä poi kapuloiden luota. Lisäksi tehtiin ihan perus yhden kapulan piilottamista. Tänään aamu- ja iltatreeneissä onnistuneet toistot. Hyvä.

Seuraamista olen palkannut vaihtelevasti, yllättäen kurkotteli oikean käden suuntaan. Askelsiirtymissä ei ole ollut nyt ongelmia. Eli nämä hyvät. Pitäisi löytää vielä se sopiva tahti "juoksuun".

Noudoissa ei enää varasta, haukkuu kapulalle mentäessä. Perkele. Olen namitellut koiraa sivulla, ja antanut hae käskyn --> Tuijottaa typeränä "mikä käsky". Hyppynoutoa olen tehnyt siten, että olen vienyt kapulan selkeästi vinoon, koira hakee suoran linjan takaisin tullessa hyvin. Näitä kuitenkin treenattava lisää. Metkussa ollut hieman epävarmuutta, lähtee hyvin noutoon, kapulalla kumartuu ottamaan, kurkkaa minua "pitääkö oikeesti" nappaa sitten kapulan ja tuo hyvin vauhdilla. Eteentulot hieman vinoja, ne treeniin.

Liikkestä istuminen on ollut varma, omien merkintöjen mukaan viime viikkojen aikana 0 virhettä, jes. Zetaa ollaan nyt tehty pariin otteeseen kisamaisesti liikkurin kanssa, Nitro on erotellut asennot hyvin.

Kaukot ei onnistu vieläkään, lisää treeniä. Tulee eteen päin istu-seiso vaihdossa, ja välillä liikkuu sivuttain.

Kaikenkaikkiaan Nitron kanssa on ollut hyvä treenifiilis, sille pitäisi keksiä vaihtelevampia treenejä, se on selkeästi ottanut treenit hyvin vastaanja jopa kuuntelee. Yksi asia mistä saa kai olla hieman ylpeä on se, että Nipa ei ole treeneissä välittänyt juoksunartuista ollenkaan, se keskittyy duuniin, eikä naisiin ;)

Ensi kaudelle Nitrolle laitetaan tavoitteeksi luontevasti VOI 1, EVL 1 tulos (kertaa kolme...) olisi hieno homma. Toivottavasti saisin treenattua koiran myös kuntoon pk kisoja ajatellen. Pakko H:ta näyttelyistä pitää kai lähteä myös metsästämään.

Uudesta vuodesta sen verran, että kukaan koirista ei stressannut mitenkään raketteja. Köllöttelivät sisällä ja kävivät normaalisti kesken paukkeen ulkonakin temmeltämässä, kun sinne pyysivät. Hyvä meidän jengi <3

Mieli lepää

Kirjoittaminen on jäänyt, mutta kyllä me treenattu on. Säännöllisesti hallilla, joko aamuvuorossa klo.06 tai iltavuorossa klo.22. Eilen juuri illalla hallilla ollessani mietin, miten mun "sielu lepää" treenatessa. Olin yksin illalla hallilla kolmen koiran kanssa, sai tehdä rauhassa juttuja, koirat oli aivan into piukeina. Oltiin heitetty parin tunnin lenkki pimeässä ennen hallille menoa. Treenien jälkeen katsoin koiria ja niiden silmissä loisti edelleen innokkuus, hyvä olo ja sellainen tietty arvostus, kiitos, että ollaan taas tehty. Tiedättehän sen koiran katseen?

Olen hieman jo miettinyt mitä ensi vuonna. Pääasiassa tavoitteet laitetaan Nitron harteille, mutta palataan niihin sitten ensi vuoden puolella. Nitron VOI on tällä hetkellä liian hajalla kokeeseen asti. En aio lähteä vain kokeilemaan. Kyllä ne palaset varmaan hiljalleen loksahtaa paikalleen. Virtaa on tällä hetkellä liikaa, hallinnan kautta se kuriin. Lisäksi mun omaan hätäiseen ohjaamiseen pitää saada joku roti. Eilisissä treeneissä, oli jo hieman sellaista rauhoittumista ja zen-oloa havaittavissa. Katsotaan.

Diili on opetellut palasia eri liikkeistä, aletaan hiljalleen yhdistelemään niitä. Missään nimessä se ei ole vielä niin taitava kun sen sisarukset tuntuvat olevan, varsinkin Mikro. Ehkä me sitten vedetään jossain vaiheessa takavasemmalta ohi, tiedä häntä ;) Pientä uhmailua misukassa on alkanut olemaan, luonnetta löytyy. Jotenkin erilainen se on verrattuna tähän muuhun laumaan, en vaan jotenkaan tiedä mikä se joku on.

Pommi on löytänyt jotenkin aivan uuden vaihteen treeneissä. Virtaa ja intoa sillä on, joka tosin valitettavasti purkautuu aluksi piippauksena. Olen kuitenkin näistä huomauttanut, katotaan nyt jos sen kanssa alkaisi vaikka kisaamaan. Pommin kanssa on jotenkin niin jännä tehdä asioista, välillä mietin miten se osaa tiettyjä asioita. Se on myös hyvä tarjoamaan asioita, ja leikkii aina täysillä.

Kaiken kaikkiaan tämä koiravuosi on ollut taas vuoristorataa, mutta kyydissä on ollut ihan mukana olla :) Välillä mietin, miten tästä koirien kanssa olemisesta ja tekemistä on tehty sellaista kun se nykyään on, kaikkea analysoidaan koko ajan. Huomaan miettiväni monia juttuja esimerkiksi Diilin kohdalla. Kun Didi makaa keskellä lattiaa jalat kattoa kohden puolitoista vuotiaan tytön kanssa, mietin vain miten tuo pieni pentu nyt jo luottaa ihmiseen noin. Kun Diili leikkii leluilla se vetää apinan raivolla ja murisee mulle kun leikin sen kanssa. Kun se leikkii tytön kanssa, se pitää löysemmin lelusta kiinni antaa tytön voittaa. Mistä se voi tietää, että lapsen kanssa otetaan rennommin, kun se on itsekin vielä ihan lapsi? Diili ei hypi lasta päin, se ei juokse sitä kohden. Onko tuo koira todellakin niin fiksu? Osaako se jo nyt "eritellä" millainen kukin ihminen on?

Moni muukin koiraharrastaja varmasti analysoi "koko ajan" koiriensa tekemistä, olemista, käytöstä. On mielenkiintoista seurata mitä esimerkiksi meidän lauman (kun kyllähän neljä koiraa on jo lauma...) mikäkin koira tietyssä tilanteessa tekee, miten ne reagoi ääniin, lapsiin, erilaisiin tilanteisiin jne. Sitten taas toisaalta, mitä ihminen on itse vahvistanut tiedostamattaa, mikä on koiran omaa reagointia. 

En tiedä, tätä voisi pohtia monen sivun verran. Moni sanoo usein kun kuulee meidän koiramäärän ja tietää pienestä lapsesta, että miten me oikein jaksetaan. Ei tää ole jaksamisesta kiinni, kyllähän tämä pientä sirkusta välillä on, mutta tirehtöörinä on ihan hauska hyöriä :) Normaalit rutiinit, tietty arvojärjestys kotona. Väitän kuitenkin, että nuo meidän nelijalkaiset ovat ihan onnellista porukkaa. 

haaste!

Shanti nakkasi meidän poppoolle haasteen, jonka otamme vastaan ;)

1. Jos sinulla ei olisi koiria tai koiraharrastusta, mitä tekisit vapaa-ajallasi?
--> En itseasiassa tiedä. Omat nilkat eivät futiksen pelaamista enää kestä, joten todennäköisesti vapaa-ajallni valmentaisin edelleen junnuja.

2. Jos koirasi saisivat valita aina mitä teette, mitä se olisi?
--> Riekkumista metsässä, maastotreenejä, treenikentällä asumista, tehdääntehdääntehdään, joojoojoo!

3. Mitä vannoit tekeväsi toisella tavalla uusimman koirasi kanssa mitä et kuitenkaan saanut tehtyä?
--> Opetan koiran kävelemään hihnassa vetämättä.

4. Miksi pidät koirablogia?
--> Lähinnä kirjaan itselle treenejä ylös, kun jaksan ;) Tällä hetkellä ajan puutteen vuoksi blogi on liian hilkainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei treenattaisi, se tarkoittaa sitä, että mun treeniliivin taskut on täynnä post it lappuja, joissa on muistiinpanoja... Lisäksi vanhat, uudet ja nykyiset koirakaverit voivat lukea toisinaan kuulumisiamme.

5. Jos koirasi voisivat kertoa sinulle yhden tärkeän asian, mikä se voisi olla?
--> Pommi : Nälkä!
--> Nitro: Joo mamma joo!
--> Diili : En se minä ollut ja sitä paitsi se oli vahinko!
--> Eetu: Emmäjaksaviittijustnyt

6. Miten päädyit koiriesi kasvattajaan? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet ja mitä kaikkea arvostat kasvattajassa erityisesti?
--> Pommi tuli hieman varkain. Ei ehkä ollut loppuun asti ajateltu juttu, rotu oli kuitenkin oikea ;) Lähinnä siten, mistä nyt ensimmäisenä pentuja voisi olla. 
--> Nitron kohdalla oikeastaan tiesin jo millaisen koiran haluan ja mistä. Tytin ja Sampan meriitit aussie maailmassa (ja koiraurheilussa yleensä) ovat mielestäni Suomen hienoimpia saavutuksia.
--> Diili on myös Tytin kasvatti ja olen todella kiitollinen, että Tytti luotti meille myös toisen kasvatin.

Kasvattajassa arvostan rehellisyyttä omien koirien ja kasvattiensa suhteen. Arvostan erityisesti Tytin järjettömää tietoa aussieiden sukutauluista, rotuominaisuuksista jne. Kasvattajan jakama tieto ja apu auttaa eteenpäin kohtia omia tavoitteita ja matkan varrella niitä vain tulee lisää. Myös kasvattajan tietty nöyryys niin rotua kuin harrastuksiakin kohtaan on minulle tärkeää.

7. Saitko valita oman pentusi? Miksi valitsit sen? Jos kasvattaja valitsi sen sinulle, millä perusteella hän sen valitse?
--> Pommi oli viimeinen pentu, joten se muutti meille.
--> Nitron Tytti valitsi minulle. Halusin uroksen ja kolmesta pentueessa olevasta uroksesta Nitro oli kuulemma selkeästi mun koira. Olin toivonut ns. vahvaa ja "varmaa" koiraa, jolla on moottoria harrastuksiin. Tietty itsenäisyys olisi plussaa, eikä koiran tarvinnut olla mikään "koko perheen keskipisteenä viihtyvä kaikkien kaveri". Haasteellinenkin koira sai olla, ja sitä tuo sheltti totta vie on minulle ollut ;)
--> Diili tuli varkain. Tunsin tämän pentueen melkein sen syntymästä saakka. Tätä pentuetta on odotettu, sitä on toivottu, salaa haaveiltu ja siitä on keskusteltu PALJON jo ennen astutusta. Diili valitsi kotinsa itse Vantaalta... ;)

8. Jos pentusi on aikoinaan pentutestattu, onko tulos yhä kuvaava? Entä sen pentuesisaruksista?
--> Kukaan koiristani ei ole pentutestattu

9. Mikä saa koirasi täysin sekaisin. Hyvällä tai pahalla.
--> Nakit, pallo, treeniliivi, pk-liivi, noutokapula. *huoh*

10. Onko koirallasi noloja lempinimiä, joita et kehtaisi huudella julkisesti?
--> Onko Nipa nolo? Tai DiiDii?

11. Ketä koiramaailmassa ihailet? Miksi ja jos saisit kysyä häneltä kysymyksen, minkä tahansa, mitä kysyisit?
--> Tyttiä ja Samppaa. Laji kuin laji tuntuu onnistuvan, ja aina autetaan asioissa. Koiria ymmärretään rodusta riippumatta ja omaa tietoa jaetaan eteenpäin. Puhelimen kuumalinja on aina auki ja soittaa voi koska vain, asiasta kuin asiasta. Koiraurheilun tuoma menestys on vain tuonut lisää nöyryyttä ja kunnianhimoa. Arvostan. 

Mitä sinulle kuuluu?

Voi Diili Diili. Se on hauska lapsikoira. Sellainen pitkäjalkainen rimppakinttu. Ei enää pelkkä valkoinen taulu, hieman väriä jo maalattuna. Mutta eihän se mitään osaa. Tietenkään ;) Vaikka hskh:n tokoissa penneä sanotaan priimukseksi ja vaikka se totisena tarjoaa kaikkea "osaamaansa".

Diilin aika on kulunut elämän koulussa, hieman tokoa, jonkun verran jälkien nuuhkuttamista ja lenkkeilyä. Jos vertaa sisaruksiinsa, niin ollaan varmaan siellä häntä päässä tokotouhuissa. Mut ei se meitä haittaa, sillä Wau mikä Diili!

Nitti pieni pirulainen tiputtaa turkkiansa, tokoilee  ja valmistautuu jossain vaiheessa siihen VOI kokeeseen. En ole itse ollut kovinkaan aktiivinen kisailmojen kanssa. Ehkäpä siirtyy ens keväälle, sit rykästään tokot pois alta ja keskitytään pk hommiin.. ;) Aina voi unelmoida.

Nitro on myös nuuhkutellut jälkiä ja koko ajan tuntuu, että se on niin erilainen koira pk hommissa. Se rakastaa touhuta maastossa ja siitä näkee miten ylpeä se on itsestään kun sitä kehuu onnistumisista.

Pommi. Se on harmaantunut. Ihan oikeasti tai ei harmaantunut, red merle kun on, vaan varsinkin sen naama on vaalentunut. Silmen ja suun ympärillä on valkoiset rannut. Pommin kanssa on hauska hömpötellä. Se on aina into piukeena hommissa. Tokossa Pommin kanssa olisi paljon pilkunviilaamista. Ihan oikeasti, sille on opetettu niin monta juttua väärin, ja sillä on niin monta pahaa tapaa.

Pommi on hauska, Nitro on tosikko ja Diili on pieni kiusanhenki. Rakas aussie kolmikkoni.

Viikonlopun treenihuumaa

Launatai-ilta ja sunnuntai aamu ovat osoittautuneet hyviksi treenipäiviksi, jos haluaa treenata kentillä / maastossa häiriöttä. Launtaina polkaisin koirille jäljet Hakkilaan.

Diilin jälki oli  askelta pitkä, jokaisella askeleella nami, kolme kulmaa. Alkuun ihan järkyttävä höyry päällä. Vein koiran Nitron jäljen ohitse ja koira veti sinne aivan hulluna. Nitron jäljellä ei ole nameja ollenkaan, eli ehkä pikkumimmillä on jotain käryä siitä, mitä pitäisi tehdä. Alussa siis järkyttävä höyry päällä, jarrutin liinasta, jotta söisi jokaisella askeleella olevan namin. Jäljestää kyllä, mutta jättää nameja syömättä, niin kiire loppuun. Voisi varmaan alkaa tekemään tyhjiäkin väliin tälle tytölle. Hah, ja tämä likka jäljestää häntä heiluen, niin liikkis.

Pommin jälkeä tehdessä meni laskut sekaisin, itse pääsin johonkin  360 askeleeseen. Nameja siellä täällä. Lähti jäljelle hapuillen, eksyi muutaman kerran, mutta teki töitä ihan kivasti. Alkoi olla jo hämärää, joten en itsekään välillä tiennyt missä jälki menee. Onneksi olin sentään merkannut kepit, kaikki löytyi kuitenkin.

Nitron jäljen aikaan oli jo pimeään. Lähti janalle kivasti, mutta taas sitä haluilua jäljelle lähtemisessä. En vaan ehkä osaa opettaa :( Ilmaisi kaikki kepit, osan alla oli purkki, osan ei. Sen mitä pimeässä pääsin tihrustamaan, jäljesti hyvin. Ilmaisut vinot, mutta jokaisen maahanmenon jälkeen katsoi taakse ilmeellä "mamma mä löysin, kato mitä mä löysin, olinko vähän pätevä, hä". <3 Jäljen jälkeen vetoleikkiä, oli aivan liekeissä. 

Pommi ja Nitro hakivat metsästä muutaman esineen. Nitron esineet (pallo ja nahkainen vyö) olivat tooosi lähellä. Ei siltikään meinannut niitä nostaa, oli kyllä kohdilla. En auttanut ollenkaan, ja toi esineet. Roiskaisi rumasti eteen ja halusi leikkiä niillä. No ainakin toi... Pommille pala kakkua. 

Jäljeltä ajeltiin sitten hallille treenaamaan, muita treenaajia tasan 0.

Nitro aloitti. Pieni pätkiä seuraamista, namittelin oikeaa paikkaa. Istumiset ensin epävarmoja, peilin edessä pääsin kuitenkin palkkaamaan ja naksuttamaan hyvin kun koira teki oikein. Häntä heilui, oli into piukeena <3 Noudot tosi kivat, paitsi metskulle lähti haukahtaen. Näihin pitää puuttua, nouto sinällään ok. Hyppynoudossa kapula lähti todella vinoon, koira kuitenkin hyppäsi mennessä ja tullessa hienosti. Vinoon heittoja ei olla oikein treenattu, ja teki silti oikein. Hyvä hyvä. Luoksetulon ensimmäinen pysäytys valui (taas), toinen pysäytys ja eteentulo erinomaisia. Loppuun vielä istumisia, oli hyviä!

Diidii teki perusasentoja, pätkiä seuraamista, sekä hissinä maahan-istu-seiso vaihtoja. Ei aluksi oikein keskittynyt muuhun kuin kentälle viljeltyihin nameihin. En päästänyt rallattelemaan, vaan vaadin kontaksia. Oli ihan fiiliksissä. Kaveri olis tietty ollu kiva luoksetulon treenaukseen. Paikallaoloa istumassa ja maassa treenattiin myös. Ei se vielä oikein malta, säheltää vain.

Pommi lämmitteli seuraamisella, luoksetulolla ja noudoilla lihaksiaan, sillä olin päättänyt tehdä sen kanssa hieman aksaa, piiiiitkästä aikaan. Ihan vaan hömpöttelyä. No, koirahan näytti sitten olevan muulla kuin hömpöttelytuulella. Ensin jätti ensimmäisen keppivälin pujottelematta, skarppasi sitten kuitenkin. Tekee kepit itsenäisesti loppuun (no jee!), ei tarvitse mua siihen vierelle juoksemaan ja ohjaamaan. Lähetin koiraa kepeille ja palkkasin pallolla kun koira oli pujotellut. Tykkäs kovasti. Sitten tehtiin radanpätkää ja suoraan sanottuna, en pysynyt koiran vauhdissa. Kuka sille on asioita opettanut?

Treenien jälkeen vielä lenkkiä pimeässä Ojangon yössä, kotona koiran kirjaimellisesti lösähtivät paikoilleen nukkumaan. Edes aamulenkille lähtiessä Didi ei olin jaksanut nousta. Oli niin uninen pieni aamulenkeillä. Reppana, rankka elämä.

Sunnuntai aamuna käytiin lenkin jälkeen tekemässä Ojangossa pientä tokon tynkää, samaa settiä kaikilla kuin eilen. 

Jälkeä, tokoa, hieman hakua, esineruutua ja tottista

..Niistä on ollut meidän päivät tehty.

Nitro. 

Pallottelen edelleen ajatuksella mennäänkö hakemaan se "viimeinen AVO 1" koularia varten, vai tähdätäänkö seuraavaksi vain voittajaan. Jos joku peruutuspaikka aukeaa silmille, voisi kokeeseen mennäkin, muuten ollaan treenattu VOI liikkeitä. Istuminen huono meinaa lähteä mukaan. Pitäisi saada treeneihin kaveri palkkaamaan tai mennä halliin peilin eteen. Noudot kivoja, ollaan tehty Ojangossa vierailla kapuloilla. Ei ole ollut ongelaa.

Luoksetulossa seisominen valuu, niin kuin aina. Maahanmeno hyvä. Vauhtia saisi olla ehkä hieman lisää. Kaukoja ei osaa kunnolla. Pitäisi jumpata niitä enemmän. Ruutuun lähtee haukahtaen, mutta ei mene enää "merkille". Tätäkin pitäisi treenata enemmän.

Tottiksissa tehty eteenmenoa ja esteitä. Kyllä se mini aussie hienosti sen metrisen hyppää. Seuraamista pitäisi ottaa taas kuureina, jotta saataisiin hieman enemmän asennetta peliin.

Jäljestäminen sujuu, keppejä jättää ilmaisematta. Janalta lähtee usein takajäljelle. Tätäkin pitäisi treenata enemmän.. Hakutreenit etenee hitaasti, sillä ei olla päästy treenaamaan. Otettiin hieman treeniä taaksepäin, jotta saadaan koira irtoamaan kunnolla. Positiivista se, ettei mene maalimiehelle nenä maassa. Esineitä ei osaa vieläkään kunnolla, pitäiskö ehkä treenata niitäkin joskus?

Pommi.

Toko takkuaa. Intoa riittää, sen mukana piippaus lisääntyy aika ajoin. Ruudun paikkaa tehty paljon, tämäkin aussie kun meinaa mennä aina "merkille". (en siis osaa opettaa..).

Pommi on keskittynyt lähinnä jälkiin. Ollaan käyty myös tekemässä ALO FH jälkiä suojeluporukan kanssa, se tuntuu olevan Pommille "paljon helpompaa" kuin metsäjälki. Hassua sinänsä, moni sanoo FH:n olevan todella vaativa laji. Toisaalta, koira on usein jäljen jälkeen kyllä aivan poikki. Keskittyy oikeasti todella hienosti. Harhajälkiä pitäisi saada enemmän, esineet on helppoa kauraa. Viime viikolla tosin 3 kertaa tuli kivasti niitä harhoja: maanantaina katselin kun rusakot juoksenteli pellolla jäljen yli, keskiviikkona kun tulin takaisin jälkelle, oli toinen jäljestäjä tallaamassa jälkeä meidän jäljen yli (tuli molemmille hyvät treenit) ja eilen joku jannu tuli juoksuttamaan metsästyskoiraa pellolle jälkien ylitse..

Esineruudun Pommi "osaa". Miten olenkin osannut sen opettaa? Tai no, Sinihän mun kanssa aikoinaan oli Pommia opettamassa pk-juttujen saloihin.

Pikku Diili DiiDii.

On ollut pentu. Perus treeniä otettu, hieman jälkeäkin. Valkoinen lakana se on edelleen. Pitäisi alkaa maalaamaan väreillä. DiDi sai paikan HSKH:n talvitoko ryhmästä, sieltä HC puolelta ;) Fakta on, että Diilin kanssa tähdätään myös korkeammalle kuin ALOkkaaseen. Katsotaan miten yhteystyö alkaa rullaamaan. Toivon voivani olla Diilille se "ainoa", Koirakon toinen osapuoli.

Ollaan me elossa hei

Ollaan me jotain tehty hei. 

Pikku Dii Dii Diili on opetellut elämistä laumassa ja tämän perheen pelisääntöjä. Hieman tokon alkeita tehty, jälkiä haisteltu ja leikitty. Samalla tavalla mama orientoitunut tämä penne ei ole niinkuin Nitro aikoinaan oli. Taistelutahtoa, oppimisenhalua ja yritystä kuitenkin on. Treeni treeniltä tämä pieni penne osaa enemmän.

Nitti Nipa Nipsutin on tehnyt tunnaria hyvällä menestyksellä. Samoin pk-esteet ovat treeni treeniltä paremmin hallussa. Ohjaaja vois ottaa koiran tottiksessa välillä tosissaan ja treenata asenteella prkl! V***u kun se oppis ja osais jos ohjaaja ei aina perseilis ja vähättelis. Koira on mennyt paljon eteen päin, on hanskassa (useimmiten. t. pessimisti) ja ihan hemmetin hieno.

Jäljellä Nitro on oikeasti hyvä. Hitto. Janoihin pitäis panostaa. Ja koemaiseen suoritukseen. JK 1 tällä kaudella taitaa jäädä silti haaveeksi. Harmittaa vietävästi!!

Pommi pompoti pompom on tehnyt agin kontakteja, kontakteja ja kontakteja. Se varastaa edelleen. Tottis on ollut ihan kivaa. Ihan kivaa joo. 

Hauska aussie kolmikko koolla. Ja Eetu. Se on ihan vanhuuden höperö koko pappa. Hitto mua naurattaa kun katson sitä, se on niin uuno. 

Diili on kokeillut pk-liivejä, hmmph. Kasvun varaa on.

Särkivaarat lenkillä kahdestaan.

Leikkiä.

Missä mennään? Mitä ollaan tehty?

Vihdoin palattu Huittisista kotiin. Oli taas koirille rankka reissu, kukaan ei ole liikahtanutkaan viimeiseen neljään tuntiin. Pieni kooste missä mennään.

Nitro. 
- Ollaan käyty hakumetsässä. Edelleen tehdään ilman ilmaisua pistoille pituutta. Ilmaisua pitäisi ottaa kentällä. Nitrosta tulee rullakoira, toisaalta haukku tulisi varmasti melko helposti. Siitä saisiko siitä hyvän, kantavan ja pitkän ilmaisuhaukun ei tosin ole takeita.

- Jälki menee hyvin. Ongelmia ilmaisussa. Tarjoaa seisomista, ilmaisuna treenattu maahanmenoa. Ilmaisee kepit erillisessä treenissä hyvin, jäljellä jää seisomaan ja tarvitsee maahankäskyn. Ei paineistu, tietää jo autolta, että ollaan menossa jäljelle, ei hakumetsään. Samppa neuvoi kehumaan seisomisesta ja menemään koiran luokse, sitten maahankäsky. Vahvistetaan ilmaisua. Janat on janat on janat. Oon huono niissä.

- Esineet. Perseestä. Ei olla treenattu. En tiedä osaanko opettaa.

- Tokossa tehty voittajaa. En tiedä mennäänkö siihen AVOn kokeeseen vielä. Tosin Huittisissa olisi yksi koe, ja yhteen koitin jo ilmoittautua, en tiedä pääsyäänkö. Tunnarissa OMA tarvitsee vahvistusta. Ruutu edelleen hieman hakusessa. Note to myself: Seuraavalle koiralle (Eli Diilille) opetetaan ruutu ennen merkkiä. Molemmat aussiet hakeutuu ruutuun "merkille", molemmille opetettu merkki ensin.. Noutoihin lisää ei omia kapuloita.

- Tottis. Esteet ja eteenmenoa treenattu. Tarvitsee lisää treeniä.

Pommi.

- Jäljellä paineistu kun vetäsin vahingossa ilmaisua ennen liinasta voimakkaasti. *kettu! En jotenkaan osaa käsitellä pehmeää ja paineistuvaa koiraa. Lisää treeniä.

- Haku. Enemmän Pommin laji. Treeniä kaipaa näytölle meno. Mulla on ollut paha tapa näyttää koiralle näytölle lähtö. Surkea minä :(

- Toko. Ei mitään uutta. Ruutu löytyy useimmiten, toisinaan tarjoaa sitä hemmetin merkkiä. Paikkamakuusta ei puhuta.

- Esineet. Hyvät, mun mielestä. Ehkä hieman enemmän omatoimisempaa työskentelyä toivoisin.

- AGi. Ollaan vain humputeltu. Huolettaa nuo jumit, vaikka lämppä ja jäähkä hoidetaan mallikkaasti.

Diili. 

- Tokon perusjuttuja tehty. Seuraamista, sivulle tuloa (edestä. Oletan että koirasta tulee pieni ja ketterä...). Osaa istua ja mennä maahan. Malttaa jopa olla paikallaan hetken aikaa. Jännä pentu. Ei tarjoa koko ajan kontaktia niin kuin Nitro teki, tekee kuitenkin duunia hyvin. Leikkii! Vetää ja retuuttaa leluja. Menee monesti kuolleelle lelulle. Palauttaa lelua luokse. Ei ole niin tosikko kuin Nitro, mutta luoja se osaa keskittyä.

- Jäljellä luontainen nenänkäyttö! Ihan oikeasti, todellakin käyttää nenäänsä hyvin. Ja keskittyy erinomaisesti. Hieno penne <3 ja niin rakas pieni puurtaja <3

Hakua Kaukasissa

Hakua maanantaina Kaukasissa. Aika aussie painotteiden jengi kasassa: Samppa & Töpö, Mari & Kida, Sani & Kylli + Seppo & Malinois Riffi. 

Nitti ei ole tänä keväänä muistaakseni oikein hakuillut, ajanut vain nokka maassa jälkeä, joten päätin ottaa treeniksi syvyttä pistoihin suorapalkalla. 3 Ensimmäistä muistaakseni haamuilla, lähti hyvin. Saisi toki lähteä suorempaan, mutta siihen ei nyt puututa, pääasia on syvät pistot. 4 maalimies suoraan, lähti hieman hitaammin, mutta meni kuitenkin.

Viimeinen maalimies haamuna. Olin tyytyväinen Nipaan. Takana kuitenkin raskas sm-kisa viikonloppu ja parka joutui heti töihin. Oli aika rauhallinen tapaus kotona <3

Rullatreeniä pitäis ottaa kentällä ja sit tietty se esineruutu. Aijai, olis kaikkee puuhasteltavaa. Kukahan tulis mun kanssa treenaan päivittäin? KAIPAAN REENISEURAA JA VAIHTELEVIA MAASTOJA / TREENEJÄ. Pitäis ottaa sellanen kuuriluontonen juttu.

Ihan Älytön Diili

Elämä yllätyksiä täynnä. Tätä on mietitty, salaa toivottu ja odotettu. Jo silloin pieni toive oli olemassa, kun Ä-kirjain tuli mukaan lauseisiin. Jo silloin, kun tämän emä, pieni ruskea Kanadan tuliainen oli itse lapsonen, olin ilmoittanut kiinnostukseni sen mahdolliseen jälkikasvuun. Elämä yllättää. Tässä se nyt on, Rikki x Fisu saivat aikaan Diilin:

Särkivaaran Älytön Diili. Ruskea karvapallo, pitkähäntä tyttö saapui sekoittamaan pakan aivan täysin. Olen tuntenut tämän pennun melkein syntymästä saakka. Se vain kolahti. Se kiipesi aina kainaloon, juoksi jalkoihin. Viimeinen niitti oli se, kun tein lähtöä Jokelasta kotiin ja pieni 5 viikkoinen nassikka hyppäsi aitaa vasten ja haluaa huutaen mukaan. Se oli siinä. Penne valitsi kotinsa, meidän luotamme <3 


Kiitos Tytti, että luotit Diilin meidän kotiimme. Diilin varalle on jo tehty suunnitelmia. Niistä lisää matkan varrella.


Tytin sanoin "Tää on ihmisen koira ihan selkeesti".

Toko Sm kisat taputeltu

Oompas ollu laiska blogin päivittäjä. Kaikki (siis tietenkin kaikki!) ovat jo päivittäneet kisakuulumiset, paitsi me.. Joten pari sanaa niistä. Kuvia otin pyöreät nolla (0).

Ensimmäinen kehä, Ossi Harjula

Seuraminen 9--> Ei edistänyt. En tuntenut koiraa koko ajan, joten ei painanutkaan. Kaavio lyhyempi kuin alokkaassa. Meidät seuruutettiin tötsien yli ja täyskäännöskin käskytettiin törpön kohdalla. Oli ruohikkoa ja hiekkaa, Nitroa ei kiinnostanut nämä asiat ollenkaan.

Maahanmeno 9,5 --> Tuomari antoi ensin suullisen numeron 6 ja olin suorituksen jälkeen ihmeissäni. Vartaloavusta, eli pienestä pään kääntymisestä rokotti. En itse huomannut tekeväni näin. Kisakirjaa hakiessani kirjan antaja kertoi, että numero oli korjattu kun olin lähtenyt kehästä. Kirjuri oli ilmeisesti kysynyt asiasta, minulle tieto tuli post it lapulla :)

Nouto 9 --> Saisi olla lisää vauhtia. 

Toinen kehä Taru Torpström

Luoksetulo 9 --> Tätä on treenattu. Ei se vieläkään bortsumaisen napakka ole, valuu hieman ja ohjaaja ei osaa antaa käskyä oikeassa kohdassa. Edistytty on, hyvä me. Vauhtia oli, eteen tulo hieman väljä. Perusasento korrekti, siisti ja suora. 

Seisominen 9 --> Nätti. Seuraaminen ehkä hieman rumaa. 

Ja sit kosahti. Kivaa sarjaa tehtiin, sellaista symbioosin tynkää havaittavissa ja PUM!

Kaukot 0. En tiedä miksi. Jäi hyvin, teki vaihdot siististi, mutta hitaasti. Viimeisen istu maahan vaihdon ennakoi, viereisestä kehästä kuului 4 kertaa maahan käsky. En tiedä miksi nolla ja se oli sit siinä. Koirasta näki, että oli tehnyt väärin kun palasin luokse. Veti korvat luimuun.

Menin ihan hämilleni ja kävelin vain hypylle ja sanoin olevani valmis. Vaikka koirakaan ei ollut valmis. Ei hypännyt ei. Siitä 0. Ei ole koskaan jättänyt hyppäämättä.

Paikkamakuu vikana, tuomarina Anne Nokelainen. Siitä 10. Ei oltais ansaittu, jäi vinoon. Ja tapahtui muutakin ;)

Kokonaisvaikutukset 9 / 7 / 9. Torpström ei vissiin oikein tykännyt meistä :D

Muuten kivat kisat, hieno reissu, paljon kannustavia kavereita. Nitroon ei vaikuttanut kuumuus, ei alustan vaihto, ei ensi kertaa häkissä oleminen. Hieno rekku. Onnea kuitenkin Carita ja Hurja, ehkä VOIssa nähdään :)

Nitron The kenraali (t).

Tiistaina pikkutreenailuja. Hetkinen, olin niin unessa, etten enää edes muista missä. Ei Ojangossa ainakaan. Hitto vie, Hakkilassa. Kaikki hyvin, tällä kertaa :) Nouto vois tolla uudella kapulalla olla hieman täpäkämpi. Palautuksessa jäi katselemaan tenniksenpelaajia. Seuraamisesta en tykkää. Haahuilee. Kettu!

Torstaina ajeltiin Ojankoon. Tehtiin kisamainen treeni, jossa keskityin liikkeiden väleihin ja hyvään fiilikseen. Pidin koiran "koko ajan käskyn alla", sille on parempi, ettei ala haahuilemaan. Koira alkoi oikeasti yrittämään enemmän ja paremmin, kun palkkaa ei kuulunut. Lopuksi mega kehut ja "juostiin" kehästä pois. Hieman kauempana narupallo palkaksi ja hitto millä raivolla koira sitä palloa repi! Sillä oli taas se "hittoettämäoonpätevä"-ilme lopuksi. 

Noottia näistä:

-  Seuraaminen karseaa. Kun huomautin asiasta, teki tosi hyvin.

- jäävä maahan 2 käskyä. Vittu.

Se on sitten herran haltuun lauantaina. Fiilis, flow ja kupla, WOW!

Hakkilan hiekalla

Tokoiltiin Nitron kanssa Hakkilan hiekkakentällä. Toisella puolella kenttää pojat pelasivat jalkapalloa, hyvää häiriötä. Seuraaminen parempi kuin aikoihin. Nopeat ja tiheät palkkaukset ovat tuoneet tulosta!

Jäävät erotteli hyvin, ei tosin tehty niitä peräkkäin. Seisomisen tein poikia kohden, oli hyvä. Itse olin epävarma maahanmenon yhteydessä, sillä Nipa on nyt jäänyt parissa treenissä seisomaan. Seuruutin hitaammin.

Ensimmäisessä noudossa haukahti. Heitin toooosi lyhyelle. hittoon minä! Palautti vinoon. Palkkasin vasta sivulle siirtymisestä. Tein väliin luoksetuloja samalla kaavalla kuin viime viikolla, eli jos koira ei pysähdy niin sitten laitetaan se pysähtymään. Ei himmannut vauhtia, pysähtyi ok pelkällä suullisella, mutta ei todellakaan mikään kympin juttu. 

Seuraavassa setissä noutoja, koira palautuksessa pysähtyi yhtäkkiä. Annoin uuden käskyn, palasi kapulalle ja toi huonommin kuin koskaan. No pitihän se sitten mennä katsomaan mihin koira lähti, olin heittänyt kapulan jäätävän kokoiseen jäniksenpaskakasaan... Otin noudon uudestaan toiseen suuntaan, ei moitittavaa. 

Perus treeniä

Perus treeni aamulla Ojangossa. Sama setti molemmille pojille, tai no melkein.

Nitro paikkamakuu 3 minuuttia, seurana aussie narttu. Makas hyvin, ei ollut lonkallaan kun palasin. Sivulle siististi.

Seuraaminen innokasta, juoksu oli super! Hyvä me.'

Jäävä maahan, meni maahan, hienoa, siitä super palkka.

Luoksetulon pysäytys, oli parempi. Täpäkkyttä lisää.

Nouto uudella kapulalla. Nice! Ollaan selätetty ne meidän nouto-ongelmat.

AVO kaket, ei moitittavaa. Pidin tarkoituksella piiiiitkät välit. Ei ennakoinut.

Pommi makuu 3 minuuttia. Hemmetti, pysyi. Kurkin Ojangon piilon raosta. Oli levoton :(

Seuraaminen aluksi hieman levotonta, viereisellä kentällä haukutettiin koiraa. Piti paikan, mutta kuikuili. Huomautin suullisesti asiasta.

Hyppynouto hieno! Ei kitissyt. Jesh!

Tasamaa nouto hyvä, hieman kiljas lähtiessään.

Jäävät hyvät ja varmat. Ei käännä päätä taakse kun menen ohi. Saisi toki olla nopeammat, mut en tavoittele sm kultaa, niin saa kelvata.

Luoksetulon pysäytys valu hieman, tokalla toistolla taas ok. hmmmph.

Pommi myös kävi aksaileen lopussa. Otti kontaktit hyvin. Tehtiin pientä radanpätkää ja siinä yhteydessä jopa teki kepit oikein. Vitsit, pitäiskö sille nyt kuitenkin ostaa se lisenssi ja kisata.

----------------------------------------------------------------------------------------

Illalla Keravan nurtsilla sama setti jannuille. Nitron nouto oli hieno! Nipsun hyppy oli hieno! Nipsun seuraaminen oli hienoa! Tuntu hyvältä tämä treeni! Erotteli jäävät hyvin!

Pommi teki häirittyä seuraamista, eli kaveri käveli vieressä ja lateli käskyjä. Koira keskittyi hyvin, olin ylpeä <3

Noudot hyvät. Tunnaria epäröi selkeästi, ei olla tehty aikoihin. Pitäis varmaan alkaa reenaan. Ja kisaamaan..

illalla vielä Tytin, Sampan ja pentupentusten kanssa uimaan. Koirat oli ihanan väsyneitä illalla <3

Tiistai aamu Ojangossa

Tiistai aloitettiin aussieden kanssa Ojangossa. Ihana kesäinen auringonpaiste, ei kuitenkaan aamulla kymmenen aikaa vielä mikään paahtava kuumuus. Pommi ensin.

Seuraaminen jälleen bh-kaavio. Keskittyi hienosti, kehuin suullisesti "liikkeiden välillä". Oli hyvä. Varsinkin luoksetulo oli hieno! Hävettää oikein, etten ole vienyt sitä kokeeseen :(

Hyppynouto metrin esteellä hyvä. Metalli hyvä, ei mälvännyt.

Luoksetulon pysäytys valui ensin. Toinen toisto hyvä.

Loppuun eteenmeno, kentän päähän vein pallon. Hieman nyki seuraamisessa, muuten hieno. Vapautus pallolle. Pommi tykkäs <3

Sitten Nitti. Seuruutin "perus" AVO kaaviota. Tuntui hyvältä, käännökset tuntui hyvältä. Tein myös nopeita pysähdyksiä, oli kuulolla. Täyskäännökset kivat, hidastin hieman niissä, jotta koira (!!!) ehtii mukaan. Juoksuun on alkanut löytyä oikea rytmi.

Luoksetulon pysäytys samaan malliin kuin eilen, oli parempi! Ja kyllä vauhtiakin oli!

Noutoon lähti hyvin, nappasi kapulan, mutta ei saanut kunnon otetta, meni niin vauhdilla. Korjasi itse hyvin. Palkkaus eteentulosta.

Hyppy hieno. 

Liikkeestä maahan jäi seisomaan. Pah, seisomista on nyt vahvistettu. En tiedä miten jatkaa tästä, vahvistaa erotteluja?