Elossa ollaan ja treenattukin on. Ollaan vietetty aikaa Huittisten metsissä ihan vain rentoutuen ja pitkiä lenkkejä tehden. Nipan noutotreenit sentään jatkuvat ja niissä on edistystä kyllä. Nyt useimmiten avaa itse suunsa kapulalle. Oon ehkä itse ollut vain liian passiivinen, enkä kehunut koiraa tarpeeksi. Huono tapa :(
Avo kaukot molemmille koirille samaan aikaan. Matkaa noin 2 metriä. Nitrolla ei moitittavaa, hemmetin nopea ja hieno maahan meno ja nopea nousu istumaan. Ei liiku. Pommi taas. Pomppaa jotenkin omituisesti maasta istumaan. Aloin miettimään johtuisiko siitä, että joskus kun otettiin eteen tuloja tein niitä siten, että koira oli mun edessä maasta ja tuli siitä käskyllä eteen istumaan. Hmmph, ehkä korjaamme asian ennen koetta. En stressaa.
Avo hypyt molemmilla tänään ok. Nipalle eteen tulon kanssa käsiapu. Myönnän, olen ollut laiska, enkä ole treenannut sen kanssa eteen tuloja, jää ihan liian kauas. Heijastin kauppaan siis.
Sivulle tulot eri kulmista näitä ollaan nyt hinkattu. Kun kerran yksin treenaa, ei huomaa omia maneereja ja virheitä. Onneksi Tytti huomautti, että otan tyylikkäästi aina muutaman askeleen sivulle, kun pyydän koiran sivulle. Näitä siis peilin edessä.
Tällä viikolla olen ollut laiska sen jälkeen kun tultiin Huittisista kotiin. Huono minä. Kepo on iltavuorossa, joten on treenattava ennen klo. 14 jos meinaa jonnekin kauemmaksi mennä. Iltaisin en Ojankoon vaunujen kanssa pääse. Tälle päivälle olin suunnitellut hienot jälkitreenit pellolle, no ei tarvinnut mennä. Koko päivän tullut vettä saavista kaatamalla, joten en halunnut lähteä lammikoihin lontimaan.
Loppuun pari fiilis kuvaa Huittisten lenkkimaastoista.
Jättini, Hode.
Nähdään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti