Blogi uudessa osoitteessa

Blogi aloittaa uuden osoitteen alla vanhan serverin jatkuvien ongelmien vuoksi. Toivottavasti myös hieman aktiivisempana, kuin viime aikoina.

Tervetuloa mukaan!

Särkivaara leiri

Loistava Särkivaaraleiri takana. Miten sitä voikin yhden viikonlopun aikana saada niin monta "ahaa!" elämystä?

Ensinnäkin, jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein, kun ei sieltä niin hirveästi korjausehdotuksia tullut. Ehkä sitä vain aina menee niin nöyränä "Tälleen me ollaan tehty, mut voidaan kyllä tehdä eri tavallakin" asenteella, että ei välttämättä huomaa tai tahdo huomata itsekään sitä, että oikesti, kun on treenannut monta tuntia viikossa, niin koira on jo ihan kivalla mallilla. Jotenkin olen vain myös pitänyt Nitroa sinällään vielä pentuna, etten olen siltä ehkä vielä tarpeeksi vaatinut. Toisaalta, kun kuuntelee ja katselee treenikentillä muiden ihmisten juttuja, niin tuntuu, että jokaisella on nykyään niin kiire saada koira kisoihin. Onhan se sitten "hienoa" sanoa, että starttasi jo nyt kisoissa. Vaan, mihinkäs meillä Nitron kanssa kiire olisi. Varovaisen tavoitteen olen kuitenkin asettanut, jotta Nitro voisi startata kesällä 2012 Alokkaassa.

Anyway. Sivulle tulo ja seuraaminen on ihan hyvällä mallilla, käsiapua häivytellään hiljalleen ja pidennetään hiljalleen seuruupätkiä. Perusasennot Sampan mukaan ok, oikeassa paikassa ei mitään moittimista. Operaatio käsiavun vähentäminen alkaa. Toki tämä (kin?) ohjaaja aina välillä siirtää kätensä väärään paikkaan ja ihmettelee sitten, miksi koira joskus edistää.. Suurimmaksi osaksi koira kuitenkin pysyy oikeassa paikassa ja kontakti, sekä paikka pysyvät nätisti. 

Eteentulon vauhti on ok, palkkausta täytyisi treenata jalkojen välistä lelulla, jotta koiran vauhti ei hidastyisi. Lyhyillä matkoilla olen ottanut vielä käsiapua namilla, ja näissä paikka on aina (saako sanoa aina?) suora ja oikea. Pidemmällä matkalla Nitro tulee joskus (melko harvoin) vinoon, mutta kuten Samppa sanoi, otan koiran itse vinoon ja palkkaankin vielä niistä.

Jäävissä asennonvaihdot ok, takajalat pysyvät paikallaan, matkaa tulisi vain kasvattaa. Ja se käsiapu toisinaan pois. Suurin "ongelma" meillä on varmasti tällä hetkellä paikalla olo. Jotenkin olen vain jättänyt asian treenaamatta joka kerta, en tiedä miksi. Nyt se kuitenkin otetaan treeniin ja niinä päivinä kun Nitro ei saa ruokaansa joko jäljeltä tai kädestä, siltä vaaditaan paikalla olo, ennen vapautusta ruokakupille. Tätä ollaan toki tehty, mutta nyt se otetaan joka päiväiseen rutiiniin mukaan, aivan kuten Pommilla otettiin joskus.

Toko juttujen lisäksi kyselin Sampalta vinkkejä jäljelle. Toki Samppa ei ole nähnyt Nitron ajavan jälkeä, mutta kerroin hänelle missä vaiheessa ollaan ja miten tästä eteen päin. Eli syksyn projekti on kepit. Keppi-ilmaisu otetaan mukaan treeneihin. Koska omasta mielestäni Nitron jälki on hyvällä mallilla, itseasiassa jos rehellisesti sanotaan, niin erittäin hyvällä mallilla omasta mielestäni. Saako sitä kehua 7 kk vanhaa penneä?  Tämän kauden aikana ehditään pamauttamaan se 200 jäljen raja rikki, ja nyt ajellaan jälkiä sitten keppien kanssa ja tehdään lyhyttä jälkeä vain vahvistaaksemme ilmaisua, kepeillä.

Leiri oli kyllä niin antoisa. Se, että näki niin suuren joukon Särkivaaraisia kerralla, oli niin hienoa. Ja se, että Mailin ja Therese ajoivat Norjasta asti treenaamaan leirille oli omasta mielestä niin upeaa. Lira on niin hieno koira! En tiedä miten kiittäisin Tyttiä ja Samppaa tarpeeksi siitä, että he vuosi toisensa jälkeen jaksavat järjestää leirin ja paneutua kasvattien omistajien ongelmiin, epäkohtiin ja myötäelää niitä onnistumisen tunteita. Se, että he jaksavat kannustaa kasvattien omistajia ja jakavat sitä valtavaa tietomäärää koiraurheilusta on minusta henkilökohtaisesti aivan mieletöntä. Särkivaara leiri antoi minulle taas aivan mielettömän paljon.

Mitenköhän sitä voisi kiittää Tyttiä siitä, että hän valitsi juuri Nitron minulle. Ja siitä, että Tytti luotti tämän pienen aussien alun minun ohjaukseeni. Miten Tytti tiesikin, että juuri Nitro on minulle se oikea? Meilläkin on Nitron kanssa jo nyt ollut hetkemme, mutta kun vaativan ja hyvin menneen treenin jälkeen pieni aussie lapsonen katsoo silmiin kiittäen, heltyy minun sydämeni halaukseen. Se pieni penne osaa jo vaikka mitä, eikä malta että opetan sille lisää! Se pieni penne tulee kielloista huolimatta illalla viereeni sänkyyn Pommin ja Eetun kanssa nukkumaan. Se pieni penne askartelee päivisin kaikenlaista ja on silti niin rakas. En tiedä uskallanko tätä nyt sanoa, ja voi olla, että saan tästä pyyhkeitä silmilleni, mutta Nitro on mun "se" tuleva/nykyinen koira. Ja ainakaan tällä hetkellä en pysty odottamaan niitä onnistumisen hetkeä tuon pienen Särkivaaralaiseni kanssa.

Onnea Tytti ja Rikki Fi TVA, KVA, VK 3, BH, M-11 Särkivaaran Tosi Mutkaton vielä kerran. Toivottavasti me Nitron kanssa pystymme tulevaisuudessa edes osaan siitä, mitä te olette jo nyt ansainneet. 

Jälkeä, jälkeä, jälkeä 12.-18.9.2011

Nitron kanssa on tällä viikolla jäljestetty joka päivä. Jälkien pituus vaihtelee, nyt olen kuitenkin alkanut tekemään melko pitkiä jälkiä, koska

- koira on jo melko etevä

- Nitro selkeästi palkkaantuu paremmin pitkistä ja haastavista jäljistä

- kun jäljet ovat olleet vaikeita, on koira ollut selkeästi keskittyneempi, häntä pysyy jo alkaalla

- Jäljellä on tapahtunut paljon edistystä

Eli, viimeisen kuukauden aikana jäljellä on ollut nameja vain satunnaisesti. Ei siis mitenkään orjallisesti esim. 10 askeleen välein. Vauhti jäljellä on silti pysynyt hyvänä ja motivaatio on ollut korkealla. Mukaan on entistä enemmän otettu myös haastavia kulmia, sekä ojien ja polkujen ylitystä. Lisäksi ilmaisuja olen ottanut ihan vain purkeillä, joissa on kissanruokaa. Jo muutamalla toistolla poika on tajunnut, että maahan mennään esineen kohdalla. Ensi viikolla on tarkoitus ottaa jäljelle mukaan keppejä. Monia VAU! elämyksiä ollaan jäljellä koettu, toki takapakkeja varmasti tulee, mutta olen kyllä tyytyväinen Nitron tämän hetkiseen tasoon. Maastoina on ollut vaihtelevasti peltoa, metsää ja ruohikkoa. Tämän kauden aikana Nitro on ajanut 150 eri mittaista jälkeä ja 200 tällä kaudella pyritään. Suurin osa Nitron ruokailusta tulee edelleen jäljeltä tai kädestä.

Pommi on myös ollut mukana jäljellä, ei toki ole ajanut niin montaa jälkeä kuin NItro, mutta olen tehnyt sille pitkiä ja vaativia jälkiä. Lisäksi Pommilla on aina tehty myös esineruutua ja tottista kun olen odottanut jälken vanhentumista. Tottiksessa Pommille tulisi saada lisää virtaa ja intoa ja nyt olenkin nostattanut koiraa vetoleikillä ja pallolla ja tehnyt siitä suoraan liikkeitä. Pommi selkeästi palkaantuu paremmin pallolla ja patukalla kuin ruokapalkalla. 

Eteenmenot ovat jo ihan kivat, toki lisää vauhti voisi vielä olla. Koira irtoaa jo paremmin, mutta edelleen tulee niitä hetkiä kun se ei olisi ihan varma siitä kuinka pitkälle sen tulisi juosta. Tarkoittaen siis, että tällä hetkellä Pommi ei todellakaan juoksisi niin pitkälle, että kuulee maahan käskyn vaan alkaa selkeästi himmailemaan ja odottamaan käskyä tietyn matkan jälkeen. Tarvitsee siis tehdä enemmän eri mittaisia eteen menoja. Palkkana koiralla on aina ollut lelu.

Sunnuntai 11.9.2011

Olen ottanut muutaman agilityn sisähallivuoron Nitrolle Konalaan, jotta näen miten poika käyttäytyy pienemmässä tilassa jossa treenaa myös muita koiria. Vuorossa siis Konalan agility treenit. 

Treenattiin perushyppyjä matalimmalla korkeudella. Ensin yhtä estettä ja sitten kahta estettä. Nitrolla tuntuisi olevan hyvä hyppytekniikka, tarkoittaen, että se hyppää mielellään eteen päin, eikä sipsuta hyppyjen välissä. Putkihan pojalle on jo vanha tuttu, joten sen treenaaminen oli vauhdikasta. Nitti ei ujostellut putkea edes U:n mallisena ollenkaan. Selkeästi yksi lemppariesteistä. 

Lopuksi otettiin keppejä koko matkalla. Kotipihallahan Nitti on ottanut 2 by 2 tekniikalla ja se sujuu jo ihan kivasti. Koira pitäisi vain saada hieman kiinnostuneemmaksi lentävästä lelusta, palautus ei ole vielä paras mahdollinen, mutta jos palkkana on narupallo kädestä penne kyllä riuhtoo ja repii vetoleikkinä. Kaikenkaikkiaan Nitro käyttätyi hyvin, ei pörissyt, murissut tai provosoinut ketään. Jee! Esteiden välillä omaa vuoroa odotellessa tehtiin pennen kanssa perus toko juttuja, paikkamakuuta ja istumista, muutama jäävä seisomaan, sekä hissinä kaukokäskyjä. Sairaan siistit treenit!

Agitreeneistä ajoin suoraan Mestarintielle hakutreeneihin. Pennelle otettiin 3 maalimiestä, joista ensimmäinen meni piiloon siten, että Nitro näki tämän. Hyvin lähti pieni hakukoiran alku maalimiehelle n. 30 metriin. Seuraava maalimies oli jo valmiina piilossa. Lähdin koiran kanssa kävelemään kohti maalimiestä, sillä koskaan ennen maalimies ei ole ollut valmiina piilolla. Pientä hapuilua oli havaittavissa, lisäksi koira tuntui käyttävän maavainua. Hmmph, ehkäpä tänä kesänä ajetut 150 jälkeä on jättänyt tehtävänsä. Kolmannelle maalimiehelle lähetin taas koiran keskilinjalta, maalimies noin 30 metrissä. Ja hienosti upposi, eikä nuuskutellut maata. Loistavaa! Tähän oli hyvä lopettaa treeni, palkkana maalimiehillä kissanruokaa ja pallo. Ihan parasta.

Illalla käytiin vielä ajamassa n. 400 askeleen jälki. Tein hieman helpomman jäljen, kun ajattelin, että on treenattu taas sen verran paljon, josko se moottori olisi hieman hyytynyt. No, ei ollut  Penne ajoi jäljen keskittyneesti, häntä matalalla. Jäljen päässä iltaruokaa sekä palkkana patukka. Hyvät ja onnistuneet kulmat ja keskittynyt penne, ihan parasta. Jäljelle mentäessä se jo selkeästi tietää, että nyt mennään töihin.

Aivan mieletön treenipäivä!  Aivan mieletön penne!

Elokuun alkua tiivistettynä

..Niin ainakin tähän puoliväliin saakka. Elokuu ollaan treenattu varmaankin jonkun kaavan mukaan ihan ahkerasti. Joka päivä jotakin.

Pommi. Pommin kanssa on siitä mukava treenata, että se on oikeasti jo niin taitava, että tuntuu oikein pahalta etten ole saanut vietyä sitä kisoihin. Seuraamisessa tuntuu, että ollaan kontaktin kanssa otettu taas hieman takapakkia, oletan sen kuitenkin johtuvat siitä, etten itse ole aina vaatinut siltä tarpeeksi paljon. Pompoti on hieman sellainen koira, että se kyllä tekee kun siltä vaatii. Välillä tuntuu, että se oikein hakemalla hakee sitä vaatimista, jotta pääsee näyttämään, että Kyllä mä mamma oikeasti osaan! 

Agilitynkin pariin ollaan palattu, ja kyllähän poika mielellään tekee ja osaakin hurjasti. Harmittaa vaan kun sitä seurapaikkaa meillä ei tosissaan ole, ja jotenkin sitten itselläkin on sellainen tunne, että jos seura ei meille treenipaikkaa tarjoa, en tahdo ko. seuraa myöskään kisoissa edustaa.

Nitro. Nitron kanssa ei tehdä enää vain "pentupelleilyä", vaan siltä voi jo oikeasti ihan vaatiakin. Seuraaminen sujuu hiljalleen paremmin ja paremmin, käsiapua olen hiljalleen alkanut häivyttämään. Eteentulo on super tiivis ja nyt ollaankin harjoiteltu oikean paikan ja kontaktin pitämistä. Pitäisi kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä jonnekin jossa on todella paljon hälinää ja ihmisiä. Kaukokäskyt namikädellä on ihan ok, sainkin Sampalta muutamia neuvoja vielä tähän, kun välillä takajalat meinaa liikkua eteen päin. Lisäksi Samppa antoi hyviä neuvoja seuraamiseen ja takapään käyttöön. Maanantaina käytiin siis Jokelassa treenaamassa ja nyt jo muutaman päivän jälkeen Nitro tekee ihan eri tavalla. Wau!

Kesäkuun treenit

Jaahas, sitä on taas oltu laiskalla tuulella ja blogin päivittäminen pahasti myöhässä. Laitetaas sitten kesäkuun treenit yhteen.

Pommi. Pommin kanssa on veivattu tokoa, lähinnä pilkun viilausta kaikissa liikkeissä. Jälkeäkin on ajettu metsässä, mikä on ollut Pommille selkeästi vaikempaa kuin pellolla. Innostus on kuitenkin löytynyt ja hyvin koira pysyy jäljellä. Metsässä ilmaisut ovat olleen huonompia kuin pellolla. Tämä on tullut melko yllätyksenä, sillä Pommilla on aina ollut pommin varmat ilmaisut. Johtunee varmasti siitä, että koira ei ole metsässä aivan niin varma kuin pellolla. Esineruutua ollaan sitten tahkottu ihan kunnolla, tämä alkaa olla jo aika suoer, pommilla riittää moottoria etsiä pienimpiäkin esineitä. Välillä näyttää siltä, kuin koira haastaisi itse itseään.

Nitro. Pieni penne on kasvanut jo melkein puolivuotiaaksi riiviöksi. Suhtautuu selkeästi treeneihin jo keskittyneemmin ja todellakin tekee kaiken aina sata lasissa  Jälkeä penne on tehnyt metsässä paljon, näitä tarvitsee hiljalleen hieman vaikeuttaa. Otan mukaan hiljalleen myös ilmaisuja. Toivoisin kuitenkin vielä löytäväni hieman lyhyemmässä heinässä olevan pellon, sillä siellä saa mielestäni intensiivisyyttä ja tarkkuutta jäljeen paremmin kuin metsässä. 

Nipa on  myös käynyt ihmettelemässä ukkoja metsässä. Alun mörköilyjen jälkeen tämäkin on edistynyt mainiosti. Lähtee jo itsenäisesti äijälle. Tokon perusliikkeitä treenataan joka päivä pienissä seteissä. Seuraaminenkin onnistuu jo hetkittäin ilman herkkuja. Jee!

Ojanko 11.5.

Pommin tokoryhmä kokoontui taas.

Seuraamiset. Nämä ihan super. Hihnassa hieman huonompi kuin ilman, mutta kuitenkin, aivan super. Käännökset tiiviitä ja nopeita, kunhan ohjaaja osaa askeltaa oikein.. Jopa täyskäännökset olivat tänään mallikkaita.

Merkki. En ole merkkiä treenannut pitkään aikaan, joten aloitin treenaamisen ihan lyhyeltä matkalta. Käsi avulla koira merkin taakse, seisoi erittäin hyvin. Pysyi paikallaan, vaikka kasvatin välimatkaa. Nämähän ovat ovat olleen Pommille jostain syystä erittäin vaikeita.  Merkin treenaukseen olen erityisen tyytyväinen.

Ruutu. Myös tämän treenaaminen jostain syystä jäänyt vähemmälle. Otin Pommille oikeaa paikkaa kosketusalustan avulla. Ruutuun lähetyksen ihan ok, voisi mennä nopeamminkin.

Luoksetulo. Viime treenien jälkeen tuntui, että Pommi todella tajusi, ettei sen Hit! käskyllä pidä tulla sivulle.. Noh, se oli pojalta unohtunut, ja nyt sitten muistuteltiin muutaman kerran mitään eteen tuleminen tarkoittaa.. Lopulta onnistunut suoritus ja super palkka!