Särkivaara leiri

Loistava Särkivaaraleiri takana. Miten sitä voikin yhden viikonlopun aikana saada niin monta "ahaa!" elämystä?

Ensinnäkin, jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein, kun ei sieltä niin hirveästi korjausehdotuksia tullut. Ehkä sitä vain aina menee niin nöyränä "Tälleen me ollaan tehty, mut voidaan kyllä tehdä eri tavallakin" asenteella, että ei välttämättä huomaa tai tahdo huomata itsekään sitä, että oikesti, kun on treenannut monta tuntia viikossa, niin koira on jo ihan kivalla mallilla. Jotenkin olen vain myös pitänyt Nitroa sinällään vielä pentuna, etten olen siltä ehkä vielä tarpeeksi vaatinut. Toisaalta, kun kuuntelee ja katselee treenikentillä muiden ihmisten juttuja, niin tuntuu, että jokaisella on nykyään niin kiire saada koira kisoihin. Onhan se sitten "hienoa" sanoa, että starttasi jo nyt kisoissa. Vaan, mihinkäs meillä Nitron kanssa kiire olisi. Varovaisen tavoitteen olen kuitenkin asettanut, jotta Nitro voisi startata kesällä 2012 Alokkaassa.

Anyway. Sivulle tulo ja seuraaminen on ihan hyvällä mallilla, käsiapua häivytellään hiljalleen ja pidennetään hiljalleen seuruupätkiä. Perusasennot Sampan mukaan ok, oikeassa paikassa ei mitään moittimista. Operaatio käsiavun vähentäminen alkaa. Toki tämä (kin?) ohjaaja aina välillä siirtää kätensä väärään paikkaan ja ihmettelee sitten, miksi koira joskus edistää.. Suurimmaksi osaksi koira kuitenkin pysyy oikeassa paikassa ja kontakti, sekä paikka pysyvät nätisti. 

Eteentulon vauhti on ok, palkkausta täytyisi treenata jalkojen välistä lelulla, jotta koiran vauhti ei hidastyisi. Lyhyillä matkoilla olen ottanut vielä käsiapua namilla, ja näissä paikka on aina (saako sanoa aina?) suora ja oikea. Pidemmällä matkalla Nitro tulee joskus (melko harvoin) vinoon, mutta kuten Samppa sanoi, otan koiran itse vinoon ja palkkaankin vielä niistä.

Jäävissä asennonvaihdot ok, takajalat pysyvät paikallaan, matkaa tulisi vain kasvattaa. Ja se käsiapu toisinaan pois. Suurin "ongelma" meillä on varmasti tällä hetkellä paikalla olo. Jotenkin olen vain jättänyt asian treenaamatta joka kerta, en tiedä miksi. Nyt se kuitenkin otetaan treeniin ja niinä päivinä kun Nitro ei saa ruokaansa joko jäljeltä tai kädestä, siltä vaaditaan paikalla olo, ennen vapautusta ruokakupille. Tätä ollaan toki tehty, mutta nyt se otetaan joka päiväiseen rutiiniin mukaan, aivan kuten Pommilla otettiin joskus.

Toko juttujen lisäksi kyselin Sampalta vinkkejä jäljelle. Toki Samppa ei ole nähnyt Nitron ajavan jälkeä, mutta kerroin hänelle missä vaiheessa ollaan ja miten tästä eteen päin. Eli syksyn projekti on kepit. Keppi-ilmaisu otetaan mukaan treeneihin. Koska omasta mielestäni Nitron jälki on hyvällä mallilla, itseasiassa jos rehellisesti sanotaan, niin erittäin hyvällä mallilla omasta mielestäni. Saako sitä kehua 7 kk vanhaa penneä?  Tämän kauden aikana ehditään pamauttamaan se 200 jäljen raja rikki, ja nyt ajellaan jälkiä sitten keppien kanssa ja tehdään lyhyttä jälkeä vain vahvistaaksemme ilmaisua, kepeillä.

Leiri oli kyllä niin antoisa. Se, että näki niin suuren joukon Särkivaaraisia kerralla, oli niin hienoa. Ja se, että Mailin ja Therese ajoivat Norjasta asti treenaamaan leirille oli omasta mielestä niin upeaa. Lira on niin hieno koira! En tiedä miten kiittäisin Tyttiä ja Samppaa tarpeeksi siitä, että he vuosi toisensa jälkeen jaksavat järjestää leirin ja paneutua kasvattien omistajien ongelmiin, epäkohtiin ja myötäelää niitä onnistumisen tunteita. Se, että he jaksavat kannustaa kasvattien omistajia ja jakavat sitä valtavaa tietomäärää koiraurheilusta on minusta henkilökohtaisesti aivan mieletöntä. Särkivaara leiri antoi minulle taas aivan mielettömän paljon.

Mitenköhän sitä voisi kiittää Tyttiä siitä, että hän valitsi juuri Nitron minulle. Ja siitä, että Tytti luotti tämän pienen aussien alun minun ohjaukseeni. Miten Tytti tiesikin, että juuri Nitro on minulle se oikea? Meilläkin on Nitron kanssa jo nyt ollut hetkemme, mutta kun vaativan ja hyvin menneen treenin jälkeen pieni aussie lapsonen katsoo silmiin kiittäen, heltyy minun sydämeni halaukseen. Se pieni penne osaa jo vaikka mitä, eikä malta että opetan sille lisää! Se pieni penne tulee kielloista huolimatta illalla viereeni sänkyyn Pommin ja Eetun kanssa nukkumaan. Se pieni penne askartelee päivisin kaikenlaista ja on silti niin rakas. En tiedä uskallanko tätä nyt sanoa, ja voi olla, että saan tästä pyyhkeitä silmilleni, mutta Nitro on mun "se" tuleva/nykyinen koira. Ja ainakaan tällä hetkellä en pysty odottamaan niitä onnistumisen hetkeä tuon pienen Särkivaaralaiseni kanssa.

Onnea Tytti ja Rikki Fi TVA, KVA, VK 3, BH, M-11 Särkivaaran Tosi Mutkaton vielä kerran. Toivottavasti me Nitron kanssa pystymme tulevaisuudessa edes osaan siitä, mitä te olette jo nyt ansainneet.