..Niin ainakin tähän puoliväliin saakka. Elokuu ollaan treenattu varmaankin jonkun kaavan mukaan ihan ahkerasti. Joka päivä jotakin.
Pommi. Pommin kanssa on siitä mukava treenata, että se on oikeasti jo niin taitava, että tuntuu oikein pahalta etten ole saanut vietyä sitä kisoihin. Seuraamisessa tuntuu, että ollaan kontaktin kanssa otettu taas hieman takapakkia, oletan sen kuitenkin johtuvat siitä, etten itse ole aina vaatinut siltä tarpeeksi paljon. Pompoti on hieman sellainen koira, että se kyllä tekee kun siltä vaatii. Välillä tuntuu, että se oikein hakemalla hakee sitä vaatimista, jotta pääsee näyttämään, että Kyllä mä mamma oikeasti osaan!
Agilitynkin pariin ollaan palattu, ja kyllähän poika mielellään tekee ja osaakin hurjasti. Harmittaa vaan kun sitä seurapaikkaa meillä ei tosissaan ole, ja jotenkin sitten itselläkin on sellainen tunne, että jos seura ei meille treenipaikkaa tarjoa, en tahdo ko. seuraa myöskään kisoissa edustaa.
Nitro. Nitron kanssa ei tehdä enää vain "pentupelleilyä", vaan siltä voi jo oikeasti ihan vaatiakin. Seuraaminen sujuu hiljalleen paremmin ja paremmin, käsiapua olen hiljalleen alkanut häivyttämään. Eteentulo on super tiivis ja nyt ollaankin harjoiteltu oikean paikan ja kontaktin pitämistä. Pitäisi kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä jonnekin jossa on todella paljon hälinää ja ihmisiä. Kaukokäskyt namikädellä on ihan ok, sainkin Sampalta muutamia neuvoja vielä tähän, kun välillä takajalat meinaa liikkua eteen päin. Lisäksi Samppa antoi hyviä neuvoja seuraamiseen ja takapään käyttöön. Maanantaina käytiin siis Jokelassa treenaamassa ja nyt jo muutaman päivän jälkeen Nitro tekee ihan eri tavalla. Wau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti