Vaikka blogi hiljaisuutta onkin kulunut jo kaksi viikkoa, ei me olla oltu treenaamatta. Kohtalo kuitenkin on tuttuun tapaansa puuttunut meikäläisen elämään, eli juuri kun sain hallikortin ja rajattoman pääsyn hallitreeneihin + juuri kun ehdin sanoa, ettei autossa ole ollut mitään vikaa, lopettaa auto toimintansa, enkä pääse halliin treenaamaan. Ihan oikeasti, Voi Vee. Kaiken lisäksi suurin osa mun treenikamoista on autossa, joka siis on pajalla seuraavat pari viikkoa, kun odotellaan osia. Oliks se niin, että kun on jonkun aikaa elämässä mennyt ihan kivasti, niin sit pitää taas palautua maan pinnalle...?
Oon edelleenkin treenannu Nipan kanssa enemmän kuin Pommin, myönnetään. Olen Pommin kanssa kuitenkin käynyt hallillakin kahdestaan, sekä lenkeillä joiden yhteydessä ollaan tehty kaikenlaista. Fakta kuitenkin on, että mitä enemmän mä Nitron kanssa treenaan, sitä "tylsempää" treenaaminen Pommin kanssa on. Siis kylmä faktahan on, että vaikka Nitro olis kuinka vittumainen pallopää tahansa, on sen treenimotivaatio ja tekeminen yleensäkin jossain aivan muissa sfääreissä kuin Pommilla. Siinä missä Pommi käy treenien välillä juomassa tai menee makoilemaan, Nipa ehtii touhuta kaikkea muuta, hillua lelun kanssa, tarjota istu-maahan-seiso liikettä, juosta ruutuun tms. Kun sen ruskeisiin silmiin katsoo voi nähdä, että sen silmissä palaa tuli. Ja intohimo treenaamiseen. Ja kyllä, Nitro osaa myös olla rauhassa siinä vieressä jos sille niin sanoo. Se rallattelee vain silloin, kun sillä on siihen lupa.
Voin rehellisesti myöntää, että musta on turhauttavaa käyttää treeneissä aikaa siihen, että innostan koiraa tai että mun pitää puuttua sen piippaamiseen ja ääntelyyn. Tällaisia ongelmia kun Nipan kanssa ei ole. On Pommin kanssa toki hauskaakin, sen kanssa ei tarvitse koskaan olla askeleen edellä, sen kanssa ei tarvitse silmiä selässä, sen kanssa voi vaan olla. Paljonhan se osaa, mutta tietty moottori puuttuu. Senpä takia en ole sille kisoja katsellutkaan. Tai ehkä pitäisi. Laiska minä.
Eteentuloa ollaan Nipan kanssa nyt kotona veivattu. En tiedä kuinka yleistä on, että olohuoneessa ja sisätiloissa koira osaa jotain, mutta kun mennään ulos niin ei toimi. Himassa koira siis tulee käskystä eteen ja koskettaa leuallaan ohjaajaa. Myös kapulan kanssa. Ulkona koira jää puolen metrin päähän. Ulkona ollaan Nipan kanssa tehty myös kapulan kanssa juoksemista ja paluuvauhtia ollaankin saatu. Tänään sisällä teki taas hyvin, katsotaan myöhemmin mitä tekee kapulan kanssa ulkona.
Nopeutta AVOn kaukoihin ollaan tehty ja maahan meno ja istuminen ovatkin jo paljon nopeammat kuin ennen. Toki uusi ongelma on saavutettu tähän, koira pomppaa niin innoissaan maasta istumaan, että liikkuu taakse päin. Damn, eli intoa vähemmälle, tekniikka ensin ;)
Perus treeniä siis, odottelen kovasti että saadaan se hemmetin Accord sieltä huollosta, että pääsen treenaamaan."Aina" jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti