Oho! Ja elossa. Mitä ihmettä?

Päätin sitten skarppaa bloginkin suhteen, koska Sanikin niin teki ;)

Haha. Mistähän sitä aloittais.

Ensinnäkin meidän lauma on kutistunut puoleen. Kaksi vanhinta viettävät tällä hetkellä maalaiselämää, katsotaan jäävätkö sinne vai muuttavatko takaisin. Helpompaahan se kahden koiran kanssa on kaikilla osa-alueilla. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku koira jää aina kotiin kun toiset pääsee treenaamaan. Toisaalta poden myös huonoa omatuntoa siitä, että osa koirista on muualla. Oman elämäntilanteen vuoksi kuitenkin ainakin aluksi näin, katsotaan.

Nitron käytökseen Pommin ja Maisterin lähtö on vaikuttanut selkeästi. Sillä ei ole enää niin kiire olla joka paikassa ensimmäisenä ja koiran käytön on muutenkin hieman hmm. Se hakee paljon enemmän läheisyyttä ja on enemmän mukana "Normaalissa arjessa", Nittihän on aina ollut sellainen, että seurailee mielummin asioita hieman kauempaa.. Länkyttääähän se vielä, mutta ei niin paljon kuin ennen. Ne on Diilin kanssa aika hitsautuneita yhteen <3

Diili on Diili. Se on hauska. Juoksuja odotellaan edelleen, vaikka vuosi pamahti plakkariin. Didi on sellainen energiapommi, se on joka paikassa. Aina. Ensimmäisenä. Se sählää, säheltää ja tunkee syliin. Sen taistelutahto on selkeästi paljon "parempi" kuin ennen. Sillä on ehkä tullut ministi järjeä päähän.. Tai sitten... Noh.

Niin se vaan Tytiltä tuli kutsu Tokon sm-kisajoukkueeseen. Tänäkin vuonna edustetaan JSKK:ta Porissa Nitron kanssa. Kiitos Tytti luottamuksesta. Koko joukkue koostuu Särkivaaran koirakoista:

- Samppa ja Särkivaaran Tuskim-pa "Töpö"

- Sani ja Särkivaaran Yllin Kyllin "Kylli"

- Anne ja Särkivaaran Yleisön pyynnöstä "Noppa"

- Tytti ja Särkivaaran Älä Tyri Nyt "Mikro"

- Petra ja Särkivaaran Ydinkysymys "Nitro"

Ohhoh. Jännittää hyvällä tavalla, en ole kisannut niin pitkään aikaan. Toisaalta sormet oikeesti syyhyy päästä kehään. Odotellaan josko se Toko flow sieltä treenien kautta löytyisi. Tarvitsisi ottaa kyllä häiriötreeniä ja paljon. Mutta, niin siistii :) Nastaa nähdä kaikki kaverit ympäri Suomea!

Katsotaan jos saisi hiljalleen taas kirjattua treenejä ylös... Lupaan ja "lupaan" ;)

Treenisaastetta Nitrosta

Joulun pyhät ollaan treenattu ahkerasti, olen lomalla ja hallikorttia on kulutettu melkein joka päivä. Muutamia pointteja Nitron treeneistä. Loput koirat myöhemmin.

Nitro

Ollaan tehty paljon perusasentoja eri kulmista, asennoista jne. Tulee hyvin paikalle, oikea etutassu on siirtynyt samaan tasoon vasemman tassun kanssa ;) Ruutu on edistynyt hieman, osaa jo hakeutua itse oikeaan paikkaan kun palkkaa ei väärästä paikasta tule. Ja vihdoinkin mulle on takaraivooniskostunut Tytin sanat "Älä perkele palkkaa sitä jos se tekee sinne päin". <3 Ruutuun lähetettäessä välillä tulee haukahdun, hitto :(

Paikallamakuussa makaaminen ja paikallaan pysyminen ei ole ongelma, ongelmana on ollut vinoon jääminen --> Petra palkkaa tyylikkäästi oikealla kädellä, niin kai se koira nyt kurkottaa sinne oikean käden suuntaan. Tänään tehtiin peilin edessä näitä aamu- ja iltatreeneissä. Parempia jo. Istuminen ollut ok, pää kuulemma pyöri muutaman kerran viereiselle kentälle, kun siellä oli kovaääninen agiliitäjä :)

Tunnarissa tyyppi osasi ensin oikein mallikkaasti, sitten tapahtui se perus, alkoi tuomaan minkä kapulan nyt ensimmäisenä suuhunsa nappasi. Tein sitten siten, että kun näin, että koira on ottamassa väärää kapulaa, käskyllä poi kapuloiden luota. Lisäksi tehtiin ihan perus yhden kapulan piilottamista. Tänään aamu- ja iltatreeneissä onnistuneet toistot. Hyvä.

Seuraamista olen palkannut vaihtelevasti, yllättäen kurkotteli oikean käden suuntaan. Askelsiirtymissä ei ole ollut nyt ongelmia. Eli nämä hyvät. Pitäisi löytää vielä se sopiva tahti "juoksuun".

Noudoissa ei enää varasta, haukkuu kapulalle mentäessä. Perkele. Olen namitellut koiraa sivulla, ja antanut hae käskyn --> Tuijottaa typeränä "mikä käsky". Hyppynoutoa olen tehnyt siten, että olen vienyt kapulan selkeästi vinoon, koira hakee suoran linjan takaisin tullessa hyvin. Näitä kuitenkin treenattava lisää. Metkussa ollut hieman epävarmuutta, lähtee hyvin noutoon, kapulalla kumartuu ottamaan, kurkkaa minua "pitääkö oikeesti" nappaa sitten kapulan ja tuo hyvin vauhdilla. Eteentulot hieman vinoja, ne treeniin.

Liikkestä istuminen on ollut varma, omien merkintöjen mukaan viime viikkojen aikana 0 virhettä, jes. Zetaa ollaan nyt tehty pariin otteeseen kisamaisesti liikkurin kanssa, Nitro on erotellut asennot hyvin.

Kaukot ei onnistu vieläkään, lisää treeniä. Tulee eteen päin istu-seiso vaihdossa, ja välillä liikkuu sivuttain.

Kaikenkaikkiaan Nitron kanssa on ollut hyvä treenifiilis, sille pitäisi keksiä vaihtelevampia treenejä, se on selkeästi ottanut treenit hyvin vastaanja jopa kuuntelee. Yksi asia mistä saa kai olla hieman ylpeä on se, että Nipa ei ole treeneissä välittänyt juoksunartuista ollenkaan, se keskittyy duuniin, eikä naisiin ;)

Ensi kaudelle Nitrolle laitetaan tavoitteeksi luontevasti VOI 1, EVL 1 tulos (kertaa kolme...) olisi hieno homma. Toivottavasti saisin treenattua koiran myös kuntoon pk kisoja ajatellen. Pakko H:ta näyttelyistä pitää kai lähteä myös metsästämään.

Uudesta vuodesta sen verran, että kukaan koirista ei stressannut mitenkään raketteja. Köllöttelivät sisällä ja kävivät normaalisti kesken paukkeen ulkonakin temmeltämässä, kun sinne pyysivät. Hyvä meidän jengi <3

Mieli lepää

Kirjoittaminen on jäänyt, mutta kyllä me treenattu on. Säännöllisesti hallilla, joko aamuvuorossa klo.06 tai iltavuorossa klo.22. Eilen juuri illalla hallilla ollessani mietin, miten mun "sielu lepää" treenatessa. Olin yksin illalla hallilla kolmen koiran kanssa, sai tehdä rauhassa juttuja, koirat oli aivan into piukeina. Oltiin heitetty parin tunnin lenkki pimeässä ennen hallille menoa. Treenien jälkeen katsoin koiria ja niiden silmissä loisti edelleen innokkuus, hyvä olo ja sellainen tietty arvostus, kiitos, että ollaan taas tehty. Tiedättehän sen koiran katseen?

Olen hieman jo miettinyt mitä ensi vuonna. Pääasiassa tavoitteet laitetaan Nitron harteille, mutta palataan niihin sitten ensi vuoden puolella. Nitron VOI on tällä hetkellä liian hajalla kokeeseen asti. En aio lähteä vain kokeilemaan. Kyllä ne palaset varmaan hiljalleen loksahtaa paikalleen. Virtaa on tällä hetkellä liikaa, hallinnan kautta se kuriin. Lisäksi mun omaan hätäiseen ohjaamiseen pitää saada joku roti. Eilisissä treeneissä, oli jo hieman sellaista rauhoittumista ja zen-oloa havaittavissa. Katsotaan.

Diili on opetellut palasia eri liikkeistä, aletaan hiljalleen yhdistelemään niitä. Missään nimessä se ei ole vielä niin taitava kun sen sisarukset tuntuvat olevan, varsinkin Mikro. Ehkä me sitten vedetään jossain vaiheessa takavasemmalta ohi, tiedä häntä ;) Pientä uhmailua misukassa on alkanut olemaan, luonnetta löytyy. Jotenkin erilainen se on verrattuna tähän muuhun laumaan, en vaan jotenkaan tiedä mikä se joku on.

Pommi on löytänyt jotenkin aivan uuden vaihteen treeneissä. Virtaa ja intoa sillä on, joka tosin valitettavasti purkautuu aluksi piippauksena. Olen kuitenkin näistä huomauttanut, katotaan nyt jos sen kanssa alkaisi vaikka kisaamaan. Pommin kanssa on jotenkin niin jännä tehdä asioista, välillä mietin miten se osaa tiettyjä asioita. Se on myös hyvä tarjoamaan asioita, ja leikkii aina täysillä.

Kaiken kaikkiaan tämä koiravuosi on ollut taas vuoristorataa, mutta kyydissä on ollut ihan mukana olla :) Välillä mietin, miten tästä koirien kanssa olemisesta ja tekemistä on tehty sellaista kun se nykyään on, kaikkea analysoidaan koko ajan. Huomaan miettiväni monia juttuja esimerkiksi Diilin kohdalla. Kun Didi makaa keskellä lattiaa jalat kattoa kohden puolitoista vuotiaan tytön kanssa, mietin vain miten tuo pieni pentu nyt jo luottaa ihmiseen noin. Kun Diili leikkii leluilla se vetää apinan raivolla ja murisee mulle kun leikin sen kanssa. Kun se leikkii tytön kanssa, se pitää löysemmin lelusta kiinni antaa tytön voittaa. Mistä se voi tietää, että lapsen kanssa otetaan rennommin, kun se on itsekin vielä ihan lapsi? Diili ei hypi lasta päin, se ei juokse sitä kohden. Onko tuo koira todellakin niin fiksu? Osaako se jo nyt "eritellä" millainen kukin ihminen on?

Moni muukin koiraharrastaja varmasti analysoi "koko ajan" koiriensa tekemistä, olemista, käytöstä. On mielenkiintoista seurata mitä esimerkiksi meidän lauman (kun kyllähän neljä koiraa on jo lauma...) mikäkin koira tietyssä tilanteessa tekee, miten ne reagoi ääniin, lapsiin, erilaisiin tilanteisiin jne. Sitten taas toisaalta, mitä ihminen on itse vahvistanut tiedostamattaa, mikä on koiran omaa reagointia. 

En tiedä, tätä voisi pohtia monen sivun verran. Moni sanoo usein kun kuulee meidän koiramäärän ja tietää pienestä lapsesta, että miten me oikein jaksetaan. Ei tää ole jaksamisesta kiinni, kyllähän tämä pientä sirkusta välillä on, mutta tirehtöörinä on ihan hauska hyöriä :) Normaalit rutiinit, tietty arvojärjestys kotona. Väitän kuitenkin, että nuo meidän nelijalkaiset ovat ihan onnellista porukkaa. 

haaste!

Shanti nakkasi meidän poppoolle haasteen, jonka otamme vastaan ;)

1. Jos sinulla ei olisi koiria tai koiraharrastusta, mitä tekisit vapaa-ajallasi?
--> En itseasiassa tiedä. Omat nilkat eivät futiksen pelaamista enää kestä, joten todennäköisesti vapaa-ajallni valmentaisin edelleen junnuja.

2. Jos koirasi saisivat valita aina mitä teette, mitä se olisi?
--> Riekkumista metsässä, maastotreenejä, treenikentällä asumista, tehdääntehdääntehdään, joojoojoo!

3. Mitä vannoit tekeväsi toisella tavalla uusimman koirasi kanssa mitä et kuitenkaan saanut tehtyä?
--> Opetan koiran kävelemään hihnassa vetämättä.

4. Miksi pidät koirablogia?
--> Lähinnä kirjaan itselle treenejä ylös, kun jaksan ;) Tällä hetkellä ajan puutteen vuoksi blogi on liian hilkainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei treenattaisi, se tarkoittaa sitä, että mun treeniliivin taskut on täynnä post it lappuja, joissa on muistiinpanoja... Lisäksi vanhat, uudet ja nykyiset koirakaverit voivat lukea toisinaan kuulumisiamme.

5. Jos koirasi voisivat kertoa sinulle yhden tärkeän asian, mikä se voisi olla?
--> Pommi : Nälkä!
--> Nitro: Joo mamma joo!
--> Diili : En se minä ollut ja sitä paitsi se oli vahinko!
--> Eetu: Emmäjaksaviittijustnyt

6. Miten päädyit koiriesi kasvattajaan? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet ja mitä kaikkea arvostat kasvattajassa erityisesti?
--> Pommi tuli hieman varkain. Ei ehkä ollut loppuun asti ajateltu juttu, rotu oli kuitenkin oikea ;) Lähinnä siten, mistä nyt ensimmäisenä pentuja voisi olla. 
--> Nitron kohdalla oikeastaan tiesin jo millaisen koiran haluan ja mistä. Tytin ja Sampan meriitit aussie maailmassa (ja koiraurheilussa yleensä) ovat mielestäni Suomen hienoimpia saavutuksia.
--> Diili on myös Tytin kasvatti ja olen todella kiitollinen, että Tytti luotti meille myös toisen kasvatin.

Kasvattajassa arvostan rehellisyyttä omien koirien ja kasvattiensa suhteen. Arvostan erityisesti Tytin järjettömää tietoa aussieiden sukutauluista, rotuominaisuuksista jne. Kasvattajan jakama tieto ja apu auttaa eteenpäin kohtia omia tavoitteita ja matkan varrella niitä vain tulee lisää. Myös kasvattajan tietty nöyryys niin rotua kuin harrastuksiakin kohtaan on minulle tärkeää.

7. Saitko valita oman pentusi? Miksi valitsit sen? Jos kasvattaja valitsi sen sinulle, millä perusteella hän sen valitse?
--> Pommi oli viimeinen pentu, joten se muutti meille.
--> Nitron Tytti valitsi minulle. Halusin uroksen ja kolmesta pentueessa olevasta uroksesta Nitro oli kuulemma selkeästi mun koira. Olin toivonut ns. vahvaa ja "varmaa" koiraa, jolla on moottoria harrastuksiin. Tietty itsenäisyys olisi plussaa, eikä koiran tarvinnut olla mikään "koko perheen keskipisteenä viihtyvä kaikkien kaveri". Haasteellinenkin koira sai olla, ja sitä tuo sheltti totta vie on minulle ollut ;)
--> Diili tuli varkain. Tunsin tämän pentueen melkein sen syntymästä saakka. Tätä pentuetta on odotettu, sitä on toivottu, salaa haaveiltu ja siitä on keskusteltu PALJON jo ennen astutusta. Diili valitsi kotinsa itse Vantaalta... ;)

8. Jos pentusi on aikoinaan pentutestattu, onko tulos yhä kuvaava? Entä sen pentuesisaruksista?
--> Kukaan koiristani ei ole pentutestattu

9. Mikä saa koirasi täysin sekaisin. Hyvällä tai pahalla.
--> Nakit, pallo, treeniliivi, pk-liivi, noutokapula. *huoh*

10. Onko koirallasi noloja lempinimiä, joita et kehtaisi huudella julkisesti?
--> Onko Nipa nolo? Tai DiiDii?

11. Ketä koiramaailmassa ihailet? Miksi ja jos saisit kysyä häneltä kysymyksen, minkä tahansa, mitä kysyisit?
--> Tyttiä ja Samppaa. Laji kuin laji tuntuu onnistuvan, ja aina autetaan asioissa. Koiria ymmärretään rodusta riippumatta ja omaa tietoa jaetaan eteenpäin. Puhelimen kuumalinja on aina auki ja soittaa voi koska vain, asiasta kuin asiasta. Koiraurheilun tuoma menestys on vain tuonut lisää nöyryyttä ja kunnianhimoa. Arvostan. 

Mitä sinulle kuuluu?

Voi Diili Diili. Se on hauska lapsikoira. Sellainen pitkäjalkainen rimppakinttu. Ei enää pelkkä valkoinen taulu, hieman väriä jo maalattuna. Mutta eihän se mitään osaa. Tietenkään ;) Vaikka hskh:n tokoissa penneä sanotaan priimukseksi ja vaikka se totisena tarjoaa kaikkea "osaamaansa".

Diilin aika on kulunut elämän koulussa, hieman tokoa, jonkun verran jälkien nuuhkuttamista ja lenkkeilyä. Jos vertaa sisaruksiinsa, niin ollaan varmaan siellä häntä päässä tokotouhuissa. Mut ei se meitä haittaa, sillä Wau mikä Diili!

Nitti pieni pirulainen tiputtaa turkkiansa, tokoilee  ja valmistautuu jossain vaiheessa siihen VOI kokeeseen. En ole itse ollut kovinkaan aktiivinen kisailmojen kanssa. Ehkäpä siirtyy ens keväälle, sit rykästään tokot pois alta ja keskitytään pk hommiin.. ;) Aina voi unelmoida.

Nitro on myös nuuhkutellut jälkiä ja koko ajan tuntuu, että se on niin erilainen koira pk hommissa. Se rakastaa touhuta maastossa ja siitä näkee miten ylpeä se on itsestään kun sitä kehuu onnistumisista.

Pommi. Se on harmaantunut. Ihan oikeasti tai ei harmaantunut, red merle kun on, vaan varsinkin sen naama on vaalentunut. Silmen ja suun ympärillä on valkoiset rannut. Pommin kanssa on hauska hömpötellä. Se on aina into piukeena hommissa. Tokossa Pommin kanssa olisi paljon pilkunviilaamista. Ihan oikeasti, sille on opetettu niin monta juttua väärin, ja sillä on niin monta pahaa tapaa.

Pommi on hauska, Nitro on tosikko ja Diili on pieni kiusanhenki. Rakas aussie kolmikkoni.

Viikonlopun treenihuumaa

Launatai-ilta ja sunnuntai aamu ovat osoittautuneet hyviksi treenipäiviksi, jos haluaa treenata kentillä / maastossa häiriöttä. Launtaina polkaisin koirille jäljet Hakkilaan.

Diilin jälki oli  askelta pitkä, jokaisella askeleella nami, kolme kulmaa. Alkuun ihan järkyttävä höyry päällä. Vein koiran Nitron jäljen ohitse ja koira veti sinne aivan hulluna. Nitron jäljellä ei ole nameja ollenkaan, eli ehkä pikkumimmillä on jotain käryä siitä, mitä pitäisi tehdä. Alussa siis järkyttävä höyry päällä, jarrutin liinasta, jotta söisi jokaisella askeleella olevan namin. Jäljestää kyllä, mutta jättää nameja syömättä, niin kiire loppuun. Voisi varmaan alkaa tekemään tyhjiäkin väliin tälle tytölle. Hah, ja tämä likka jäljestää häntä heiluen, niin liikkis.

Pommin jälkeä tehdessä meni laskut sekaisin, itse pääsin johonkin  360 askeleeseen. Nameja siellä täällä. Lähti jäljelle hapuillen, eksyi muutaman kerran, mutta teki töitä ihan kivasti. Alkoi olla jo hämärää, joten en itsekään välillä tiennyt missä jälki menee. Onneksi olin sentään merkannut kepit, kaikki löytyi kuitenkin.

Nitron jäljen aikaan oli jo pimeään. Lähti janalle kivasti, mutta taas sitä haluilua jäljelle lähtemisessä. En vaan ehkä osaa opettaa :( Ilmaisi kaikki kepit, osan alla oli purkki, osan ei. Sen mitä pimeässä pääsin tihrustamaan, jäljesti hyvin. Ilmaisut vinot, mutta jokaisen maahanmenon jälkeen katsoi taakse ilmeellä "mamma mä löysin, kato mitä mä löysin, olinko vähän pätevä, hä". <3 Jäljen jälkeen vetoleikkiä, oli aivan liekeissä. 

Pommi ja Nitro hakivat metsästä muutaman esineen. Nitron esineet (pallo ja nahkainen vyö) olivat tooosi lähellä. Ei siltikään meinannut niitä nostaa, oli kyllä kohdilla. En auttanut ollenkaan, ja toi esineet. Roiskaisi rumasti eteen ja halusi leikkiä niillä. No ainakin toi... Pommille pala kakkua. 

Jäljeltä ajeltiin sitten hallille treenaamaan, muita treenaajia tasan 0.

Nitro aloitti. Pieni pätkiä seuraamista, namittelin oikeaa paikkaa. Istumiset ensin epävarmoja, peilin edessä pääsin kuitenkin palkkaamaan ja naksuttamaan hyvin kun koira teki oikein. Häntä heilui, oli into piukeena <3 Noudot tosi kivat, paitsi metskulle lähti haukahtaen. Näihin pitää puuttua, nouto sinällään ok. Hyppynoudossa kapula lähti todella vinoon, koira kuitenkin hyppäsi mennessä ja tullessa hienosti. Vinoon heittoja ei olla oikein treenattu, ja teki silti oikein. Hyvä hyvä. Luoksetulon ensimmäinen pysäytys valui (taas), toinen pysäytys ja eteentulo erinomaisia. Loppuun vielä istumisia, oli hyviä!

Diidii teki perusasentoja, pätkiä seuraamista, sekä hissinä maahan-istu-seiso vaihtoja. Ei aluksi oikein keskittynyt muuhun kuin kentälle viljeltyihin nameihin. En päästänyt rallattelemaan, vaan vaadin kontaksia. Oli ihan fiiliksissä. Kaveri olis tietty ollu kiva luoksetulon treenaukseen. Paikallaoloa istumassa ja maassa treenattiin myös. Ei se vielä oikein malta, säheltää vain.

Pommi lämmitteli seuraamisella, luoksetulolla ja noudoilla lihaksiaan, sillä olin päättänyt tehdä sen kanssa hieman aksaa, piiiiitkästä aikaan. Ihan vaan hömpöttelyä. No, koirahan näytti sitten olevan muulla kuin hömpöttelytuulella. Ensin jätti ensimmäisen keppivälin pujottelematta, skarppasi sitten kuitenkin. Tekee kepit itsenäisesti loppuun (no jee!), ei tarvitse mua siihen vierelle juoksemaan ja ohjaamaan. Lähetin koiraa kepeille ja palkkasin pallolla kun koira oli pujotellut. Tykkäs kovasti. Sitten tehtiin radanpätkää ja suoraan sanottuna, en pysynyt koiran vauhdissa. Kuka sille on asioita opettanut?

Treenien jälkeen vielä lenkkiä pimeässä Ojangon yössä, kotona koiran kirjaimellisesti lösähtivät paikoilleen nukkumaan. Edes aamulenkille lähtiessä Didi ei olin jaksanut nousta. Oli niin uninen pieni aamulenkeillä. Reppana, rankka elämä.

Sunnuntai aamuna käytiin lenkin jälkeen tekemässä Ojangossa pientä tokon tynkää, samaa settiä kaikilla kuin eilen. 

Jälkeä, tokoa, hieman hakua, esineruutua ja tottista

..Niistä on ollut meidän päivät tehty.

Nitro. 

Pallottelen edelleen ajatuksella mennäänkö hakemaan se "viimeinen AVO 1" koularia varten, vai tähdätäänkö seuraavaksi vain voittajaan. Jos joku peruutuspaikka aukeaa silmille, voisi kokeeseen mennäkin, muuten ollaan treenattu VOI liikkeitä. Istuminen huono meinaa lähteä mukaan. Pitäisi saada treeneihin kaveri palkkaamaan tai mennä halliin peilin eteen. Noudot kivoja, ollaan tehty Ojangossa vierailla kapuloilla. Ei ole ollut ongelaa.

Luoksetulossa seisominen valuu, niin kuin aina. Maahanmeno hyvä. Vauhtia saisi olla ehkä hieman lisää. Kaukoja ei osaa kunnolla. Pitäisi jumpata niitä enemmän. Ruutuun lähtee haukahtaen, mutta ei mene enää "merkille". Tätäkin pitäisi treenata enemmän.

Tottiksissa tehty eteenmenoa ja esteitä. Kyllä se mini aussie hienosti sen metrisen hyppää. Seuraamista pitäisi ottaa taas kuureina, jotta saataisiin hieman enemmän asennetta peliin.

Jäljestäminen sujuu, keppejä jättää ilmaisematta. Janalta lähtee usein takajäljelle. Tätäkin pitäisi treenata enemmän.. Hakutreenit etenee hitaasti, sillä ei olla päästy treenaamaan. Otettiin hieman treeniä taaksepäin, jotta saadaan koira irtoamaan kunnolla. Positiivista se, ettei mene maalimiehelle nenä maassa. Esineitä ei osaa vieläkään kunnolla, pitäiskö ehkä treenata niitäkin joskus?

Pommi.

Toko takkuaa. Intoa riittää, sen mukana piippaus lisääntyy aika ajoin. Ruudun paikkaa tehty paljon, tämäkin aussie kun meinaa mennä aina "merkille". (en siis osaa opettaa..).

Pommi on keskittynyt lähinnä jälkiin. Ollaan käyty myös tekemässä ALO FH jälkiä suojeluporukan kanssa, se tuntuu olevan Pommille "paljon helpompaa" kuin metsäjälki. Hassua sinänsä, moni sanoo FH:n olevan todella vaativa laji. Toisaalta, koira on usein jäljen jälkeen kyllä aivan poikki. Keskittyy oikeasti todella hienosti. Harhajälkiä pitäisi saada enemmän, esineet on helppoa kauraa. Viime viikolla tosin 3 kertaa tuli kivasti niitä harhoja: maanantaina katselin kun rusakot juoksenteli pellolla jäljen yli, keskiviikkona kun tulin takaisin jälkelle, oli toinen jäljestäjä tallaamassa jälkeä meidän jäljen yli (tuli molemmille hyvät treenit) ja eilen joku jannu tuli juoksuttamaan metsästyskoiraa pellolle jälkien ylitse..

Esineruudun Pommi "osaa". Miten olenkin osannut sen opettaa? Tai no, Sinihän mun kanssa aikoinaan oli Pommia opettamassa pk-juttujen saloihin.

Pikku Diili DiiDii.

On ollut pentu. Perus treeniä otettu, hieman jälkeäkin. Valkoinen lakana se on edelleen. Pitäisi alkaa maalaamaan väreillä. DiDi sai paikan HSKH:n talvitoko ryhmästä, sieltä HC puolelta ;) Fakta on, että Diilin kanssa tähdätään myös korkeammalle kuin ALOkkaaseen. Katsotaan miten yhteystyö alkaa rullaamaan. Toivon voivani olla Diilille se "ainoa", Koirakon toinen osapuoli.