No hei hei hei

Kevät katosi, tilalle tuli kesä. Ja mitä, huomaan taas, että pitäisi treenata. Ei saa olla tekosyitä. Kokeita pitäisi katsella. Ei siksi, että joku sanoo, vaan siksi, että se koiran kanssa tekeminen on vaan niin siistiä.


Saanen kuitenkin vedota kaikenlaiseen. Diili oli keväällä treenitauolla pentujen tai pennun takia. Särkivaaran Bodia ja zippistä syntyi huhtikuun lopulla. Yksi pieni, tai no, ei niin pieni pentunen säilyi hengissä. Kaunis pitkähäntäinen blue merle pentu. Ja niin Diilille tuli ikuinen Darra. Darra muutti ihanaan kotiin Riihimäelle :)

Toukokuussa olimme Noomin kanssa Turkissa lomalla, kun sain ikävän viestin puhelimeen. Maisteri the persoona on nukkunut pois. Voi rakas maisteri, toivottavasti tiesit kuinka tärkeä olit meille kaikille. Eetuhan oli persoona, joka hurmas kaikki. Maisterihan oli persoona, joka aika ajoin valloitti esim. mun facebookia. Ja moni kyseli viestein mitä Eetulle kuuluu, ei niinkään mun kuulumisia :D  Sellaisia ne toiset koirat on, ne vaan olemuksellaan hurmaavat kaikki. 

Kiitos Eetu, aivan kaikesta.

Jäljellä, koko viikonloppu jäljellä

Koirat ovat viikonlopun aikana syöneet ruokansa jäljeltä. Perjantaina iltajäljet, lauantaina ja sunnuntaina aamu- sekä iltaruoka jäljeltä.

Diili:

Perjantaina jotenkin aivan ulalla, "mikä juttu, mitä pitää tehdä, minne mennä". Taisteltiin tiemme loppuun.

Lauantaina aamujälki haparointia, ei helpottanut yhtään se, että nurmikolla oli laajalti harhajälkiä ja joku päätti tulla sosiaalistamaan vihaista koiraansa meidän lähelle ja tuijottamaan tekemisiäni. Ei voinut poistua, eikä lähteä minnekään, räyhätti vain koiraansa lyhyen matkan päästä. Iltajälki oli jo parempi, nyt häiriönä oli puussa kiinni oleva länkyttävä Nitro.

Sunnuntain aamujälki oli vaikea. En tiedä miksi. Koira pysähteli, haisteli ilmaa, kävi istumaan ja käänsi päänsä pois jäljeltä. Jälki oli n.200 askelta ja satunnaisilla askelilla juustoa Diili jätti melkein kaikki syömättä. Jäljellä oli myös purkkeja, ei oikein tiennyt mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Annoin maahan käskyn purkilla, koira tulee sivulle.. En oikein tiedä miten tässä olisi pitänyt toimia, kirjaimellisesti rämmittiin kuitenkin loppuun. Jäi huono mieli itselle, koiran palkkasin lelulla jäljen lopulla. Huomasin, että jos Diiliä kehuu jäljellä hiljaisella "hyvä" niin koira keskeyttää jäljestämisen. Ehkä luulee, että se on on vapautus jäljeltä?

Sunnuntain iltajälki meni hyvin, oikeastaan paremmin kuin hyvin. Koska itselle jäi aamujäljestä niin huono mieli ja päivän pohdin mitä teen väärin, niin tein ihan vain 150 askeleen jäljen, kolme purkkia, lopussa Cesar koiranruoka palkkana. Alkuun melkein jokaisella askeleella juustoa, ei syönyt, meni vain ohi. Nyt jo selkeästi selkeämpää, että purkilla mennään maahan. Jäljesti hyvin ja keskittyneesti, ehkä sai kuitenkin varmuutta lisää aamujäljestä kun kehuin? Purkin jälkeen jatkoi itsenäisesti jäljestämistä kun oli siirtynyt taakse. Kehuin matalalla äänellä kulmissa, ei häiriintynyt. Lopussa retuutusta räsyllä. Tykkäsi kovasti, oli jotenkin polleena :)

NITRO:

Perjantaina hieman haparointia, sama kuin Diilillä. Paljon harhoja ja jäniksen paskaa.

Lauantaina Nitron jäljestämisessä ei sinällään ollut mitään moitittavaa, lähtee hyvin jo pitkältä jäljestämään. Alku ehkä mennään liian lujaa häntä tanassa. Lauantaina jäljillä siellä täällä namppaa, ei oikein halunnut syödä, sen verran oli intoa päästä loppuun.

Sunnuntaina Hyvät perus jäljet. Selkeästi viikonlopun jäljestäminen tuonut taas muistiin mitä pitikään tehdä, saanut huomattavasti lisää varmuutta. Keppien ilmaisu edelleen takkuaa, on jotenkin epävarma, joten nyt mentiin purkeilla. Ilmaisi hyvin. Sunnuntain ensimmäisellä jäljellä oli muutaman purkin välissä ilmaistavana keppi, epäröi hieman, toinen yli meinasi mennä, peruutti (!!) kuitenkin takaisin ja jäi pönöttämään kepille. Iltajälki olikin sitten korkeamma ruohikossa, en yhtään itsekään muistanut ja tiennyt missä jälki menee aloitusta lukuunottamatta. Niin vain nousi kaikki purkit ja hyvin löysi loppuun. Eli keppien vahvistamista Nitrolle ja vaikeampia jälkiä. Sunnuntain jäljillä ei ollut yhtään namia, ei sitä edes kaipaa. Sunnuntaina Nitro oli hieno. On hieno.

Molempina päivinä alustana on ollut pitkää heinää, hyvin ylipitkää, eli välillä en kyllä tiedä itsekään missä jälki menee. Kiva viikonloppu, kivat koirat, kiva ilma. Ja kivaa kivaa kivaa... :)

Ajatuksia koiraurheilusta

Oon tässä lähiaikoina hieman katsellut ja kuulostellut (googlaillut, tarkkaillut, stalkannut toisten blogeja..) ja pohtinut tätä koiraurheilumaailmaa. Olen hirveän paljon itse miettinyt mihin lokeroon kuulun ja millainen se intohimo koiria ja niiden kanssa tekemiseen on. Ja vaikka mä olen itse viettänyt hiljaiseloa ja ollut niin sanotusti telakalla enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden, niin silti olen takapiruna saanut seurailla ja olla mukana monenlaisessa.

Koiraurheilu, kyllä mun mielestä koirien kanssa puuhaaminen on koiraurheilua, on äärimmäisen mielenkiintoista. Ja joskus tuntuu, ettei sitä oikein kukaan "ei koirien kanssa" tekevä ihminen ymmärrä, miten monta tuntia noiden elukoiden kanssa vietetään, mitä kaikkea siihen kuuluu ja ennenkaikkea miten loistavalta ja hyvältä se yhdessä tekeminen tuntuu. Ja sitten se flow, laji kuin laji, mutta kun se flow. Niin, muutamia sellaisia hetkiä itsellänikin on mielestäni ollut, vaikka ei mulla missään lajissa mitään ihmeellisiä meriittejä ole. Mut hei, I´m back in business ;)

Diilin kanssa meillä on mun mielestä hyvä suhde. Tällä hetkellä D juoksee edelleen, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut sen treenimotivaatioon. Kotona se on rauhallisempi ja enemmän omissa oloissaan, mutta lenkillä, ulkona ja treenatessa se on ollut oma itsensä. Oon paljon tässä pohtinut, mitkä ne Didin tavoitteet voisi olla. Ne ei oikeasti ole vielä selkeät.

Hakutreeneissä ollaan päästy käymään aivan säälittävän vähän. Ja jos miettii miten vähän ollaan käyty viime aikoina, voi kai olla tyytyväinen siihen, että koira on mennyt eteenpäin. Tai sitä on ainakin kehuttu ja se on selkeästi halukas tekemään sitä. Haku ei ole Diilin kanssa sellaista vääntämistä, koska sitä mä en halua, en missään lajissa. Haun osalta olenkin miettinyt viime aikoina, mikä olisi Diilille se luontainen tai paras ilmaisu. Koirahan ei hauku oikeastaan missään tilanteessa, ainakaan turhaan. Mutta jos sitä ärsyttää ja härkkii niin kyllä sieltä se haukku tulee. Toisaalta, tuleeko sieltä sellainen haukku kun mä haluan ja millainen sen pitää olla. Sitä en tiedä. 

Sitten Nitro. Nitti on ollut kovilla. Kotona juoksuinen narttu ja treenatakin pitäisi. Sen kapasiteettia, yleistä koirana olemista, jokaista askelta ja liikettä, sekä työmotivaatiota on testattu viime viikkoina aika rankalla kädellä. Joku tuntematon mulle jo treenikentällä sanoikin, että miksi mä laitan koiran sellaiseen tilaan, valintojen äärelle. Ei se mun mielestä ole valinta, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun keskittyä treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen. Juoksunarttu ei mun mielestä voi olla ylitsepääsemätön este treenaamiselle. Se ei voi olla sellainen häiriö, ettei koira voisi keskittyä, jos koiralla on riittävä motivaatio työskentelemiseen. Ja ei se tota ronttia ole treenikentällä vaivannutkaan, vaikka ihana tyttö hengaa vierellä.

Koiraurheilu on upeaa. Se on vaan niin hienoa. Joskus mietin, että miten voi olla iloinen ja onnellinen jonkun tuntemattoman puolesta. Kun se tuntematon onnistuu ja tekee hyvin. Se jos jokin on hienoa. Puhumattakaan siitä, miten upeaa se on, kun tuntee koirakon joka tekee upeasti. Se vasta hienoa on. Ensi viikonloppuna jännätään, tuttujen ja tuntemattomien puolesta. Ensi viikonloppuna hengitän koiraurheilua pitkästä aikaa paikan päällä. Niin hienoa.

Ohoi ja tuulta päin

Huhhuh, paljon on tapahtunut vuodessa. Tai no jos tarkkoja ollaan niin vajaassa vuodessa. Blogi on ollut hiljaa, monestakin syystä. On ollut henkilökohtaisia asioita, joiden vuoksi on pitänyt miettiä omaa ajankäyttöä ja elämää muutenkin uusiksi.

Nyt kuitenkin uusi paikkakunta ja hiljalleen alkaa elämäntilanne olla sellainen, että aikaa koirien treenaamiseen löytyy enemmän. Vaikka blogi on ollut hiljaa, ei se tarkoita, etteikö koiria olisi treenattu. On niitä. Tosin ilman mitään tavotteita. Olen kuitenkin huomannut itsessäni sen piirteen, että tavotteita on asetettava, muuten treenaaminen on sellaista "vähän sinne päin" -touhua.

Diili on kasvanut. Siitä on tullut iso. Kaikki 16 kiloa. Diili on, miten sen sanoisi. Valloittava persoona, se hurmaa kaikki. Treenaamisessa mulla on jonkin verran sen kanssa haasteita. Tai haasteita ja haasteita. Jokainen koira on toki erilainen, mutta Diili on sanotaanko mielenkiintoinen treenattava. Didi on persoona, se on hemmetin eläväinen tyyppi. Diili valloittaa kaikkien sydämen, se on vaan.. Niin Älytön.

Muutamia plussia listatakseni
- Se on vilkas (välillä liiankin, tämä voi toki olla miinuskin)
- Sillä on erinomainen motivaatio (mun mielestä)
- Se osaa treenin jälkeen rauhottua hyvin (ei sählää ja säpellä vaan käy maaten ja hengailee)
- Se on erittäin nopea
- Palkkautuu hyvin lelulla ja namilla

Ja sitten, muutamia pohtimiani miinuksia. Näissä siis ajattelen itseäni ohjaajana ja myös sitä mikä tuo omaan ohjaamiseeni ja kouluttamiseeni haasteita
- Diili kyseenalaistaa melkein kaiken (joo se on narttu..) verrattuna Nitroon, joka on mallia "ai sä sanot et tehdään näin, niin tehdään sit näin" (joo ei saa verrata) 
-  Se osaa säheltää ja koheltaa ja on erittäin malttamaton, joissain asioissa. Tämä toki on varmasti pitkälti koulutuskysymys
- Se on vilkas (Ja tämä on samalla plussakin, jos se osaa hyödyntää)

Diili on älytön persoona. Se oikeasti on. Niin hyvässä kuin pahassa. Mun pitää vaan oppia tuntemaan sen metkut ja opittava hyödyntämään sen äärettömän hienot harrastuskoiran ominaisuudet. Ihan oikeasti. Diili on mun kasvunpaikka myös ohjaajana, se ei nöyristele mua, mutta Diili ei myöskään aliarvioi mua. Didi on nöyrä ja selkeästi kunnioittaa ohjaajaansa, mutta huumorilla se yrittäää välillä keventää tunnelmaa. Se tekee mitä sanotaan, omalla twistillään ja siitä tulee upea harrastuskoira, kun mä vaan osaan kaivaa ne oikeat jutut esille.

Nitro on Nitro. Nykyään tuntuu äärettömän helpolta treenata sen kanssa. Vaikka se on luonteeltaan vittupää (myöntäkää nyt muutkin tämä fakta), niin jotain tossa rekussa on sellaista, mikä vetoo muhun. Olisko se sitten se, että ollaan molemmat vittumaisia tulisieluja ja loppujen lopuksi hemmetin voitontahtoisia vai mikä. Mene ja tiedä. Nitro on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon. En tiedä vaikuttaako siihen ikä vai se tosiasia, että moni juttu meidän elämässä on muuttunut, ollaan esimerkiksi vuoden sisään muutettu neljä kertaa. Kyllä. Neljä. Nipa on äärettömän tarkkaavainen ja etenkin mun tyttöä kohtaan se on jotenkin niin suojelevainen ja rakastavainen. Se saattaa hengaa iltaisin tytön sängyn vierellä ja odottaa, että hän nukahtaa. Toisinsanoen, Nipasta on tullut nössö.

Nitro on jännä koira ja selkeästi siihen vaikuttaa ei treenatut kaudet. Silloin se on levoton ja mä itsekin huomaan, että se ei ole onnellinen, jos ei saa tarpeeksi niitä harrastuskoiran perusjuttuja: liikuntaa ja treeniä. Lisäksi tälle koiralle on myös tärkeää (nykyisin, ennen se ei halunnut olla mukana, vaan oli mielummin omissa oloissaan) saada olla  mukana ihan arjen perusjutuissa. 

Nitro on mun mielestä  edelleen ihan super treenikaveri. Se antaa mulle kaikkensa. Ihan oikeasti, se tekee miten se on opetettu, mitä siltä on vaadittu. Se kyllä osaa ja paikkaakin ohjaajan virheitä toisinaan. Se on siinä jännä, että se tekee niinkuin sanotaan, vaikka tietäisi, että nyt menee väärin. Esimerkkinä: Tehtiin jotain hömppäaksaa tässä yks kerta. Mun piti laittaa koira putkeen, mutta jotenkin ajattelin jo vieressä olevaa A-estettä, joten näytin koiralle putkea ja sanoin "kiipee". Se oli jo menossa putkeen, mutta korjas sit viime metreillä putken suusta ohi ja meni A-esteelle. "Sähän V**** sanoit kiipee". Mun oli pakko palkkaa koira. Taskullisella nakkia ja pallolla. 

Olkoot kuka Nitrosta mitä mieltä tahansa, sillä se ei ole niiden koira, vaan mun, mutta on se vaan sellanen epeli. Mä oon oikeasti repinyt viis kiloa hiuksia päästäni sen takia. Ja varmaan itkeny onnesta, sekä vitutuksesta yhden merellisen verran. Mutta koirasta en luopuisi, milloinkaan, koskaan, ikinä. On se sellanen vittupää ettei toista ole. 

Näillä tunnelmilla kohti parempaa vuotta, hienompaa treenikautta. Tavotteita asetellaan tässä kunhan palaset on kohdillaan.

Oho! Ja elossa. Mitä ihmettä?

Päätin sitten skarppaa bloginkin suhteen, koska Sanikin niin teki ;)

Haha. Mistähän sitä aloittais.

Ensinnäkin meidän lauma on kutistunut puoleen. Kaksi vanhinta viettävät tällä hetkellä maalaiselämää, katsotaan jäävätkö sinne vai muuttavatko takaisin. Helpompaahan se kahden koiran kanssa on kaikilla osa-alueilla. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku koira jää aina kotiin kun toiset pääsee treenaamaan. Toisaalta poden myös huonoa omatuntoa siitä, että osa koirista on muualla. Oman elämäntilanteen vuoksi kuitenkin ainakin aluksi näin, katsotaan.

Nitron käytökseen Pommin ja Maisterin lähtö on vaikuttanut selkeästi. Sillä ei ole enää niin kiire olla joka paikassa ensimmäisenä ja koiran käytön on muutenkin hieman hmm. Se hakee paljon enemmän läheisyyttä ja on enemmän mukana "Normaalissa arjessa", Nittihän on aina ollut sellainen, että seurailee mielummin asioita hieman kauempaa.. Länkyttääähän se vielä, mutta ei niin paljon kuin ennen. Ne on Diilin kanssa aika hitsautuneita yhteen <3

Diili on Diili. Se on hauska. Juoksuja odotellaan edelleen, vaikka vuosi pamahti plakkariin. Didi on sellainen energiapommi, se on joka paikassa. Aina. Ensimmäisenä. Se sählää, säheltää ja tunkee syliin. Sen taistelutahto on selkeästi paljon "parempi" kuin ennen. Sillä on ehkä tullut ministi järjeä päähän.. Tai sitten... Noh.

Niin se vaan Tytiltä tuli kutsu Tokon sm-kisajoukkueeseen. Tänäkin vuonna edustetaan JSKK:ta Porissa Nitron kanssa. Kiitos Tytti luottamuksesta. Koko joukkue koostuu Särkivaaran koirakoista:

- Samppa ja Särkivaaran Tuskim-pa "Töpö"

- Sani ja Särkivaaran Yllin Kyllin "Kylli"

- Anne ja Särkivaaran Yleisön pyynnöstä "Noppa"

- Tytti ja Särkivaaran Älä Tyri Nyt "Mikro"

- Petra ja Särkivaaran Ydinkysymys "Nitro"

Ohhoh. Jännittää hyvällä tavalla, en ole kisannut niin pitkään aikaan. Toisaalta sormet oikeesti syyhyy päästä kehään. Odotellaan josko se Toko flow sieltä treenien kautta löytyisi. Tarvitsisi ottaa kyllä häiriötreeniä ja paljon. Mutta, niin siistii :) Nastaa nähdä kaikki kaverit ympäri Suomea!

Katsotaan jos saisi hiljalleen taas kirjattua treenejä ylös... Lupaan ja "lupaan" ;)

Treenisaastetta Nitrosta

Joulun pyhät ollaan treenattu ahkerasti, olen lomalla ja hallikorttia on kulutettu melkein joka päivä. Muutamia pointteja Nitron treeneistä. Loput koirat myöhemmin.

Nitro

Ollaan tehty paljon perusasentoja eri kulmista, asennoista jne. Tulee hyvin paikalle, oikea etutassu on siirtynyt samaan tasoon vasemman tassun kanssa ;) Ruutu on edistynyt hieman, osaa jo hakeutua itse oikeaan paikkaan kun palkkaa ei väärästä paikasta tule. Ja vihdoinkin mulle on takaraivooniskostunut Tytin sanat "Älä perkele palkkaa sitä jos se tekee sinne päin". <3 Ruutuun lähetettäessä välillä tulee haukahdun, hitto :(

Paikallamakuussa makaaminen ja paikallaan pysyminen ei ole ongelma, ongelmana on ollut vinoon jääminen --> Petra palkkaa tyylikkäästi oikealla kädellä, niin kai se koira nyt kurkottaa sinne oikean käden suuntaan. Tänään tehtiin peilin edessä näitä aamu- ja iltatreeneissä. Parempia jo. Istuminen ollut ok, pää kuulemma pyöri muutaman kerran viereiselle kentälle, kun siellä oli kovaääninen agiliitäjä :)

Tunnarissa tyyppi osasi ensin oikein mallikkaasti, sitten tapahtui se perus, alkoi tuomaan minkä kapulan nyt ensimmäisenä suuhunsa nappasi. Tein sitten siten, että kun näin, että koira on ottamassa väärää kapulaa, käskyllä poi kapuloiden luota. Lisäksi tehtiin ihan perus yhden kapulan piilottamista. Tänään aamu- ja iltatreeneissä onnistuneet toistot. Hyvä.

Seuraamista olen palkannut vaihtelevasti, yllättäen kurkotteli oikean käden suuntaan. Askelsiirtymissä ei ole ollut nyt ongelmia. Eli nämä hyvät. Pitäisi löytää vielä se sopiva tahti "juoksuun".

Noudoissa ei enää varasta, haukkuu kapulalle mentäessä. Perkele. Olen namitellut koiraa sivulla, ja antanut hae käskyn --> Tuijottaa typeränä "mikä käsky". Hyppynoutoa olen tehnyt siten, että olen vienyt kapulan selkeästi vinoon, koira hakee suoran linjan takaisin tullessa hyvin. Näitä kuitenkin treenattava lisää. Metkussa ollut hieman epävarmuutta, lähtee hyvin noutoon, kapulalla kumartuu ottamaan, kurkkaa minua "pitääkö oikeesti" nappaa sitten kapulan ja tuo hyvin vauhdilla. Eteentulot hieman vinoja, ne treeniin.

Liikkestä istuminen on ollut varma, omien merkintöjen mukaan viime viikkojen aikana 0 virhettä, jes. Zetaa ollaan nyt tehty pariin otteeseen kisamaisesti liikkurin kanssa, Nitro on erotellut asennot hyvin.

Kaukot ei onnistu vieläkään, lisää treeniä. Tulee eteen päin istu-seiso vaihdossa, ja välillä liikkuu sivuttain.

Kaikenkaikkiaan Nitron kanssa on ollut hyvä treenifiilis, sille pitäisi keksiä vaihtelevampia treenejä, se on selkeästi ottanut treenit hyvin vastaanja jopa kuuntelee. Yksi asia mistä saa kai olla hieman ylpeä on se, että Nipa ei ole treeneissä välittänyt juoksunartuista ollenkaan, se keskittyy duuniin, eikä naisiin ;)

Ensi kaudelle Nitrolle laitetaan tavoitteeksi luontevasti VOI 1, EVL 1 tulos (kertaa kolme...) olisi hieno homma. Toivottavasti saisin treenattua koiran myös kuntoon pk kisoja ajatellen. Pakko H:ta näyttelyistä pitää kai lähteä myös metsästämään.

Uudesta vuodesta sen verran, että kukaan koirista ei stressannut mitenkään raketteja. Köllöttelivät sisällä ja kävivät normaalisti kesken paukkeen ulkonakin temmeltämässä, kun sinne pyysivät. Hyvä meidän jengi <3

Mieli lepää

Kirjoittaminen on jäänyt, mutta kyllä me treenattu on. Säännöllisesti hallilla, joko aamuvuorossa klo.06 tai iltavuorossa klo.22. Eilen juuri illalla hallilla ollessani mietin, miten mun "sielu lepää" treenatessa. Olin yksin illalla hallilla kolmen koiran kanssa, sai tehdä rauhassa juttuja, koirat oli aivan into piukeina. Oltiin heitetty parin tunnin lenkki pimeässä ennen hallille menoa. Treenien jälkeen katsoin koiria ja niiden silmissä loisti edelleen innokkuus, hyvä olo ja sellainen tietty arvostus, kiitos, että ollaan taas tehty. Tiedättehän sen koiran katseen?

Olen hieman jo miettinyt mitä ensi vuonna. Pääasiassa tavoitteet laitetaan Nitron harteille, mutta palataan niihin sitten ensi vuoden puolella. Nitron VOI on tällä hetkellä liian hajalla kokeeseen asti. En aio lähteä vain kokeilemaan. Kyllä ne palaset varmaan hiljalleen loksahtaa paikalleen. Virtaa on tällä hetkellä liikaa, hallinnan kautta se kuriin. Lisäksi mun omaan hätäiseen ohjaamiseen pitää saada joku roti. Eilisissä treeneissä, oli jo hieman sellaista rauhoittumista ja zen-oloa havaittavissa. Katsotaan.

Diili on opetellut palasia eri liikkeistä, aletaan hiljalleen yhdistelemään niitä. Missään nimessä se ei ole vielä niin taitava kun sen sisarukset tuntuvat olevan, varsinkin Mikro. Ehkä me sitten vedetään jossain vaiheessa takavasemmalta ohi, tiedä häntä ;) Pientä uhmailua misukassa on alkanut olemaan, luonnetta löytyy. Jotenkin erilainen se on verrattuna tähän muuhun laumaan, en vaan jotenkaan tiedä mikä se joku on.

Pommi on löytänyt jotenkin aivan uuden vaihteen treeneissä. Virtaa ja intoa sillä on, joka tosin valitettavasti purkautuu aluksi piippauksena. Olen kuitenkin näistä huomauttanut, katotaan nyt jos sen kanssa alkaisi vaikka kisaamaan. Pommin kanssa on jotenkin niin jännä tehdä asioista, välillä mietin miten se osaa tiettyjä asioita. Se on myös hyvä tarjoamaan asioita, ja leikkii aina täysillä.

Kaiken kaikkiaan tämä koiravuosi on ollut taas vuoristorataa, mutta kyydissä on ollut ihan mukana olla :) Välillä mietin, miten tästä koirien kanssa olemisesta ja tekemistä on tehty sellaista kun se nykyään on, kaikkea analysoidaan koko ajan. Huomaan miettiväni monia juttuja esimerkiksi Diilin kohdalla. Kun Didi makaa keskellä lattiaa jalat kattoa kohden puolitoista vuotiaan tytön kanssa, mietin vain miten tuo pieni pentu nyt jo luottaa ihmiseen noin. Kun Diili leikkii leluilla se vetää apinan raivolla ja murisee mulle kun leikin sen kanssa. Kun se leikkii tytön kanssa, se pitää löysemmin lelusta kiinni antaa tytön voittaa. Mistä se voi tietää, että lapsen kanssa otetaan rennommin, kun se on itsekin vielä ihan lapsi? Diili ei hypi lasta päin, se ei juokse sitä kohden. Onko tuo koira todellakin niin fiksu? Osaako se jo nyt "eritellä" millainen kukin ihminen on?

Moni muukin koiraharrastaja varmasti analysoi "koko ajan" koiriensa tekemistä, olemista, käytöstä. On mielenkiintoista seurata mitä esimerkiksi meidän lauman (kun kyllähän neljä koiraa on jo lauma...) mikäkin koira tietyssä tilanteessa tekee, miten ne reagoi ääniin, lapsiin, erilaisiin tilanteisiin jne. Sitten taas toisaalta, mitä ihminen on itse vahvistanut tiedostamattaa, mikä on koiran omaa reagointia. 

En tiedä, tätä voisi pohtia monen sivun verran. Moni sanoo usein kun kuulee meidän koiramäärän ja tietää pienestä lapsesta, että miten me oikein jaksetaan. Ei tää ole jaksamisesta kiinni, kyllähän tämä pientä sirkusta välillä on, mutta tirehtöörinä on ihan hauska hyöriä :) Normaalit rutiinit, tietty arvojärjestys kotona. Väitän kuitenkin, että nuo meidän nelijalkaiset ovat ihan onnellista porukkaa.