Perjantaiseen tapaan ajeltiin Nipan kanssa ojankoon hallitreeneihin. Yllättäen olin paikalla Caritan kanssa ajoissa ja me vaihteeksi roudattiin tavaroita sivuun. Se on jännä, miten sinne kentälle ei voi tulla 10 minuuttia aikaisemmin.. Anyway, otettiin paikallaoloja eri häiriötilanteissa, mikä oli meille enemmän kuin tervetullutta treeniä.
Ensin ihan perinteisesti riviin paikallaoloon, Carita käskytti. Jätin koiran ja Carita heitteli leluja Nitron edessä, pysyi hyvin. Hetsasi lähtemään mukaan narupallolla, pysyi. Sanoi vapaa käskyä, pysyi. Nitro katsoi Caritaa vain kummissaan "Mitä ihmettä toi tekee" -ilmeellä. Yritti kyllä olla hyvin huomioimatta Caritaa ja piti katsekontaktia ohjaajassa. Kävin 3 minuutin jälkeen palkkaamassa ja vapautin. Hetken päästä laitoin paikkamakuuseen uudestaan riviin, en tiedä aikaa, mutta Carita hetsasi kolmea muuta koiraa sen aikaa. Pysyi. Ei ollut edes Nitromaiseen tyyliin levoton.
Seuraavaksi tehtiin siten, että muut koirat olivat paikkamakuussa ja Nitro leikki ja otti luoksetuloja koirien edestä, välistä jne. Mulle tässä oli treeniä lähinnä koiran hallinnan suhteen. Nipa ei kuitenkaan kertaakaan ollut lähdössä yhtään mihinkään, kun treenataan niin treenataan. Sitä jopa ärsyttää se, kun muut koirat treeneissä rähisee toisilleen, kuten tänään jälleen sama pyrre karkasi haukkuen mustiksen päälle. Nitro oli taas, että mitä helvettiä, eikö noi voi vain treenata. Onneks ei Nitron päälle tullut.
Nitro pysyi myös hyvin kun ryhmämme uusi jäsen valkkari Poju teki luoksetuloja Nitron vierestä ja ohjaaja myös leikitti koiraa. Ei ongelmaa. Tehtiin paikkamakuuta myös käskytyksellä, Nipa ei reagoinut muiden käskyihin kun oman mamma <3 Ei mennyt maahan, vaikka Carita yritti nakin avulla saada koiran maahan, vaan hemmetti sehän piti katsekontaktin koko ajan.
Häiriökestävyys on siis parantunut huomattavasti. Eniten mua kuitenkin ärsytti viereisellä kentällä ollut valtavan kokoinen aussie, joka länkytti kaikille, Nipallekin aidan takaa, eikä omistaja saanut koiraan mitään tolkkua. Omistaja sai pitää hihnasta kiinni ihan kunnolla, kun Pommistakin huomattavasti isompi kokoinen aussie paukutti menemään. Koira vain hyppi ja pomppi ja hyökkäili toisia koiria kohden.
Peilin edessä tehtiin lopuksi seuraamista, askelsiirtymiä ja jääviä. Näissä ei tänään ongelmaa. Alo hyppy ok. Jopa nouto onnistui tänään siten, että pidin koiraa pannasta sivulla ja käskyn saatuaa koira nouti kapulan (Tytti huom!).
Summasummarun: koiran ja ohjaajan häiriökestävyys on kasvanut huomattavasti. Ei ohjaajakaan enää niin stressaa. Niitä salamointeja odotellessa menen nyt takkatuleen ääreen juomaan kupin kaakaota ja paijailemaan paimeniani. Maisterihan köllöttelee viltin välissä sohvalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti