Kuume laskenut ja veli lainasi autoa, joten päästiin Nitron kanssa HVK:n tottiksiin FinnAni hallille. Vetäjänä meillä Katja Tanttu. Tottiksissa käydään läpi pk-kisojen tottiksia, ollaan mukana vaikka bh on vielä suorittamatta..
Ilmoittautumisessa meidän parina sakemanni narttu. Nipa aloitti pienen murinan jo sivulla tuomaria lähestyttäessä. Sain huomauttaa asiasta moneen kertaan. Sivulla istui kontaktissa hyvin tuomarin kättelyn ajan. Nipa eka paikkamakuuseen. Vein koiran paikkamakuuseen toiseen laitaan. Aidan takana treenasi toinen porukka.
Jäi ihan kivasti makaamaan, meni nopeasti käskyllä alas. En antanut paikka käskyä. Seisoin sivuttain koiraa kohden. Jossain vaiheessa aidan toisella puolella riiseniä seuruutettiin aivan aidan vieressä ja Nipa alkoi murista. Huomautin asiasta. Sitten koira jo murisi hieman sakemannillekin, joka otti seuraamista vieressä. En tiedä kauanko makasi, murisi vähän väliä, ei kuitenkaan noussut. Vittujen vittu tota koiraa.
Meidän vuorolla otettiin seuraamista. Koira oli irti. Lähti mukaan hyvin, otti vähän häiriötä Katjasta alkuun. Edisti. Käännös vasempaan ok. Sitten suoraan, kurkkas taakse kun ovesta tuli sakemanni sisään odottamaan vuoroaan ja lähti länkyttämään sille. Silloin kiehahti. Ei kuitenkaan mennyt iholle vaan uhosi pienen matkan päästä. Että mua hävetti. Ei tullut ensimmäisellä käskyllä luokse. Kävelin itse koiran luokse ja kannoin sen karvoista takaisin paikalle. Nipa tasan tarkkaan tiesi, että nyt tuli tehtyä iso virhe. Siitä suoraan seuraamiseen. Seurasi häntä koipien välissä, ei hyvässä vireessä, hieman sillein kyräilleen. Seurasi kuitenkin. Tein pätkän loppuun ja laitoin koiran maahan rauhoittumaan, kun juteltiin Katjan kanssa.
Katja oli sitä mieltä, että koira todellakin tiesi tehneensä virheen ja maailma todella romahti sen alta, kun hain sen pois. Ja oikeastaan pitkään aikaan ensimmäinen ihminen joka sanoi, että tuo rontti todella tarvitsi sen fyysisen pakotteen, ei sille mitkään nakit ja naksutin olis ollut/ole vaihtoehto. Toko treeneissä hyvä kun uskaltaa koiralle karjasta, kun saa silmien pyörittelyä, "koiranhakkaaja" -katseita, sekä "kyllä sitä positiivisin menetelmin pitäisi kouluttaa ja rankaista siten, että nakki vaan suuhun kun se on hiljaa". Kokeiltu on, vittu ei toimi. Tai ehkä mä olen vain huono ohjaaja, kun en saa koiraani ruotuun.
Tehtiin sitten seuraamista häiriön alla ja Nitro sai vireen kyllä heti maassa olon jälkeen takaisin. Henkilöryhmässä ei ensin istunut ryhmän keskellä, toisella kerralla haisteli Katjan käsiä kun niistä oli tarjottu lihapullia. Muuten meni ihan kivasti kontaktissa. Seuraaminen saisi pk-lajeja ajatellen olla tiiviimpää. Täyskäännöksiä treenattiin paljon. Osa hyviä, osa vähemmän hyviä ;) Oikealle käännökset tänään hyviä, paikka piti hyvin.
Lopuksi hieman höpöteltiin. Myös Katja oli sitä mieltä, että koirasta ei kyllä virta lopu, mutta totesi myös, että Nitro on kaikesta tietoinen, kaiken aikaa. Siltä ei jää mikään huomaamatta. Virtaa siis riittää, samoin vittumaisuutta. Hallintaa, hallintaa. Tykkäsi kuitenkin paljon, Nipa on kuulemma teknisesti tosi taitava, takapään käyttö erinomaista. Ei kuulemma kannata KVA unelmia ojaan heittää, vaikka tänään menikin näin. Ryhmässä on 5 urosta (riiseni, grotsku tervu,loput sakemanneja) ja 1 narttu sakemanni.
Jännu juttu sinällään, näissä tottiksissa käy pitkän linjan pk- ja suojeluharrastajia. Pakotteita käytetään, en itsekään ole niitä mitenkään vastaan, jos ne vaan koiralle sopivat. Osa sakemanni ihmisistä käytti raippaa, kun koira erkani. Koiraa huomautettiin ihan korrektisti, vaikka en itse ole koskaan näin koirilleni tehnyt. Eli pienesti kosketettiin takapäätä. Koirat olivat kyllä korkeassa vietissä, mutta osa koirista selkeästi piippasi. Pohdin itse myös olisiko hihnapakotteesta Nipalle mitään hyötyä. Ensi kerralla laitan koiran kuitenkin liinaan.
Pitäisikö tähän selitellä, että pitkästä aikaa uusia treenikavereita, uusia koiria, uusi tilanne, uusi halli, treenaamattomuutta takana. Noihan on vaan selityksiä koiran paskalle käytökselle, jollaista ei saisi olla. Välillä tuntuu, että olenko oikeasti niin huono ohjaaja, etten saa koiraani kuriin, en sitten millään. Välillä sanon Nitrollekin, että pitääkö sen olla tollanen länkyttävä paska. Toisaalta, ainakin se on mun rakas länkyttävä paska. En tiedä kulminoituiko tänään sitten se, että olen maannut kolme päivää kuumeessa peiton alla, yrittänyt lenkittää koiria, hoitanut lasta, ja pelännyt tätä viikkoa kun ehkä saadaan auto korjaamolta jonne menee pieni (meille siis) omaisuus. Mutta kun vitutti niin paljon tuo Nitron käytös niin pitihän sitä päätä kyyneleet silmissä Jonin Bemarin rattiin hakata ja miettiä "Tätäkö tää saatana aina on". Ja mitä mä teen väärin?
Mun vittupää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti